Kävelyretki Karlskirchelle

Jussi: Pitkään nukkumisesta näyttää tuleen meille viikonloppuisin tapa, mutta onneksi kaupungilla tassuttelemaan ehtii myöhemminkin. Näin varsinkin sunnuntaina, kun suurin osa paikoista on joka tapauksessa kiinni. Myöhäisessä heräämisessä on myös se etu, ettei liikkeellä ole niin paljoa ihmisiä. Aamupalan jälkeen aloimme suunnitella sunnuntain kävelyretkeä. Katselimme hieman kartasta missä olimme jo olleet ja sen perusteella valitsimme Lounarista "Kaksi luostaria ja valssien Karlskirchelle" tee-se-itse -turistikävelyreitin. 

Päätimme kävellä reitin alkupisteelle Volkstheaterille Neustiftgassea pitkin, jota olin muutaman kerran ajanut bussilla tullessani töistä. Neustiftgasse kulkee Burggassen suuntaisesti kohti ydinkeskustaa ja myös sen varrella on monenmoista putiikkia ja kuppilaa. Kävellessä tosin näki, että julkisivut olivat tällä kadulla hieman rähjäisempiä kuin Burggassella. Bongasimme yhden Lounarin suositteleman Thairuokapaikan ja kivan näköisen kahvilan erään kirkon takapihalla olevalla aukiolla. Kirjoitan "eräs kirkko", sillä näitä on täällä kymmeniä enkä ainakaan minä pysy enää kärryillä, mikä oli minkäkin lahkon oma.

Kuljimme pitkin Lounarin reittiä lukien aina toisillemme kunkin kohteen tekstikatkelmia. Ohitimme armenialaisten munkkien luostarin ja luostarin vanhan sisäpihan, josta oli tehty viihtyisä, osittain katettu kuja kahviloineen ja ravintoloineen. Yläpään ravintolan menu vaikutti niin lupaavalta, että päätimme käydä siellä joskus lounaalla.

Luostarikatu

Matka jatkui Spittelbergin mukulakivisille kävelykaduille. Spittelbergillä on monia viihtyisiä ja ainakin lounasaikaan sopuhintaisia ravintoloita. Myös tänne voisi siis tulla joskus syömään. Myös edellisenä iltana nämä kadut ohittaessamme meno näytti mukavalta. Ihmiset istuskelivat viini- tai olutlasillisen äärellä pimenevässä, lämpöisessä kesäillassa kuppiloiden ja ravintoloiden valojen äärellä. Mukavan oloinen kortteli siis kaikenkaikkiaan ja suhteellisen lähellä meidän asuntoamme.

Reitin ohjastama matkamme jatkui MuseumQuarterin läpi. Melkoisesti kansaa lökötteli aukiolla olevissa tuoleissa ja kahviloissa. Meno oli sunnuntai-iltapäivään sopivan raukeaa ja ihmisillä ei tuntunut olevan kiire minnekään. Tänne voisi joskus itsekin tulla viettämään kiireetöntä etätyöiltapäivää vaikka parin lukulistalla olevan tieteellisen artikkelin kanssa. Pistimme merkille pari tapahtumaa ja näyttelyä, jotka voisi olla kiva nähdä myöhemmin ja jatkoimme matkaa kohti Ringstrassea, joka siis kiertää kaupungin vanhaa keskustaa. Ringstrasselle saapuessamme edessä siinti jo matkan pääkohde, Karlskirche. Sen edessä oli kuitenkin kaunis jugendtyylinen Secession-rakennus kultapalloineen, joka poikkeaa ympäröivistä rakennuksista. Se on Wienissä 1800-1900 lukujen vaihteessa vaikuttaneiden taiteilijoiden itsensä suunnittelema näyttelyrakennus taide- ja arkkitehtuurisuuntausten edustamien töiden esittelyä varten.

Tässä vaiheessa nälkä aikoi vaivata, joten päätimme etsiä ruokapaikan. Naschmarkt oli sunnuntaina runsaine ravintoloineen kiinni, joten päätimme kulkea kohti Teknillistä yliopistoa, jonka ympäristöstä tunsin pari ruokapaikkaa. Emme kuitenkaan päässeet sinne asti, kun Lounari paljasti meille ruokapaikan nimeltä Point of sale. Vaikka kello olikin jo viisi, myöhäistyimme vain täpärästi aamiaiselta, jollaisia ravintola tarjoili monen sivun mitalla. Koska aamupalaa ei enää saanut, söimme alacarte-listalta ihan OK sapuskat. Tänne voisi joskus toistekin tulla, vaikka sitten lauantaina brunssille.

Karlskirche, joka on ökykoristeltu, sisältä ja ulkoa

Ravittuina jatkoimme kohti päivän pääkohdetta, joka siis oli Karlsplatz, ja sillä sijaitsevaa "mahtavaa kasaa barokkiloistetta", Karlskircheä. Sitä ennen pysähdyimme kuitenkin kuvaamaan Wagnerin suunnittelemia jugendstil -metropaviljonkeja, jotka olivat kauniita ja näyttäviä. Karlskirche on näistä Wienin bling-bling kirkoista ehdottomasti överein. Tässä oli ensimmäinen kohde Wienissä, joka mielestäni veti vertoja Egyptin massiivisille temppeleille. Alhaalta ylös asti kohokuvioin kiertävät kaksoispylväät kehystävät valtavan kupolin alla ammottavaa sisäänkäyntiä. Kävimme myös pikaisesti piipahtamassa sisällä, jossa oli käynnissä jonkun sortin messu. Nähdäkseen sisätiloja paremmin olisi pitänyt maksaa, joten freskoihin ja muihin sisustuksen yksityiskohtiin emme voineet tutustua kovinkaan tarkasti. Palasimme ulos paistattelemaan päivää kirkon edessä olevan vesialtaan äärelle.

Palasimme asunnolle ja matkalla ohitimme taas monta mielenkiintoista kahvilaa ja ravintolaa. Iso, kymmenien metrien korkeuteen nouseva kolossi erään puiston keskellä hämmensi hetken, kunnes tajusimme sen olevan Haus des meeres, "Meritalo", Wienin keskustassa oleva akvaario-terraario. Meritalo on rakennettu toisen maailmansodan aikaiseen Flakturmiin eli lipputorniin, joka kyyhöttää kaupungin keskustassa kuin nukkuva betoninharmaa jättiläinen. Rakennelma on kyllä hämmentävä näky, kun siihen ensi kertaa törmää. Paluumatkalla nappasimme taas annokset italiajäätelöä. Päivän maut olivat Kirsillä vanilja ja suklaa sekä minulla mustikka ja limetti. Kotona ryhdyimme taas kirjoittelemaan päiväkirjaa radiota kuunnellen. Laskeskelin, että aikaisempien kolmen retken jälkeenkin tarvitaan ainakin vielä kaksi kävelyretkeä, ennen kuin sisäkaupungin tärkeimmät nähtävyydet on bongattu ulkopuolelta. Nähtävää siis täällä riittää!