Tuuman mittainen, oranssi ja armoton |
Matkapäiväkirja Jussin ja Kirsin kolmen kuukauden kesäseikkailusta Wienissä kesällä 2011.
keskiviikko 15. kesäkuuta 2011
Karvaisia kavereita
Jussi kävi aamutuimaan parturissa ja tuli sitten takaisin kotiin, sillä ikkunaremontti oli vieläkin vaiheessa. Taisi taas vaimoa jännittää tukanleikkuu enemmän kuin asiakasta itseään. Työjälki oli ehkä juuri sellaista kuin voi odottaa 10 eurolla saavansa: perussiisti konetyö, jollaisia tämä parturi on todennäköisesti tottunut päästelemään liukuhihnalta liikaa panostamatta rajojen siistimiseen. Jussi oli kuitenkin tyytyväinen uuteen, varsin lyhyeen kesätukkaansa, mikä on siis tärkeintä!
Tänään olin päättänyt ottaa ensimmäisen otteluerän maturiteetin kanssa. Se on tehtävä, siitä ei päästä yli, ei ympäri. Valmentajaksi näppäimistön reunalle istui tuuman mittainen armoton orjapiiskuri, vain 110 prosenttista työpanosta arvostava oranssi Kinderorava, jonka pehmeän pörröisen vatsan hiplaaminen pitää pahimman hermostumisen kurissa. Kädet lantuumilla, ilmekään värähtämättä hän seurasi jo gradun kirjoittamista ja matkasi mukanani aina Wieniin asti kohtaamaan maturiteettimörön. Voin kertoa, että ilman Kinderoravaa ei tutkinto olisi nyt paketissa. Yhdessä oravan kanssa aloitimme artikkeleiden selaamisella, joista otin mallia maturiteettiartikkeliani varten ja siitä se sitten lähti. Kirjoittamista riitti vielä seuraavallekin päivälle.