Jussi kimpoili taas aamulla töihin kovin räkäisen kuuloisena. Evästin hänet matkaan buranalla ja nousin itsekin, ettei Ikean miehet pääsisi yllättämään. Siistin asuntoa vähän silläkin, että Julian oli tarkoitus tulla myös pyörähtämään. Petasin sängyn, mutta körmähdin päiväpeiton päälle jatkamaan vähän unia. Ikeamiehet soittelivat alaoven summeria tunnin sovittua myöhemmin, joten Julian oli pitänyt jo mennä takaisin töihin. Ikeamiehet eivät olleet mitään järin atleetteja nuoria miehiä, mutta niin vain he kantoivat ja retuuttivat kaksi järjettömän painavaa miehen korkuista pahvilaatikkoa toiseen kerrokseen. Tässä talossa ei heidän epäonnekseen ollut hissiä. Miesten hikoilun ja huohottamisen perusteella pelkäsin, että vähintään toinen heistä saa sydänkohtauksen. Mutta pian minulla oli olohuoneen lattialla kaksi laatikkoa, joita en jaksanut edes siirtää.
Päiväohjelmaan kuului postissa käynti. Kirjoitin pikkusisko Ninalle syntymäpäiväkortin ja lähdin Neubaugasselle, jossa muistin olleen kirjakauppoja ja muita pieniä liikkeitä. Tarvitsin kirjekuoria ja ajatuksena oli ostaa myös jotain pientä Ninan kortin kaveriksi. Löysin mainion kaupan, jossa katutasossa oli monenlaista pientä lahjatavaraa ja askartelujuttuja ja alakerrasta löytyi toimistotarvikkeita ja myös etsimiäni kirjekuoria. En tiennyt, että kirjekuoria on olemassa niinkin monenlaisia. Viereinen kauppa näytti mielenkiintoiselta, joten poikkesin sisään. Siellä oli melko sekalainen seurakunta tavaroita ja luontaistuotteita. Kaupassa tuoksui voimakkaasti jokin suitsuke. Silti se ei ollut sellainen kiinakauppa, vaikka tuotteissa oli paljon itämaista tunnelmaa. Siellä oli ihania pussukoita ja pikkulaukkuja, lastenvaatteita ja leluja sekä astioita. Ostin sieltä kauniin pienen muistivihkosen Ninalle ja opin kassalla olevalta ystävälliseltä mieheltä itävaltalaisen tavan tervehtiä - Grüß Gott! - mikä tarkoittaa Jumalan siunausta.
Posti oli siisti ja selkeä paikka. Mutta jos postittaminen on kallista Suomessa, niin ei se kovin halpaa ole täälläkään. Vähän normi kirjettä painavampi kirje pikana Suomeen maksoi 4,10€. Normaalikirje, joka olisi matkannut pahimmassa tapauksessa 11 päivää, olisi maksanut 3,40€. Voinpa vain arvata, paljonko nuo kummitytöillemme kyhäämäni helmet tulevat maksamaan. Kummipoika tuskin helmistä piittaa, mutta eiköhän täältä jostain kaupasta jotain sopivaa kesätervehdystä löydy. Virkailijanainen oli mukava ja puhui hyvin englantia. Saksaksi voin pärjätä siihen asti, kunnes toinen esittää jonkin kysymyksen.:)
Postista poikkesin Renatan suosittelemassa leipomossa, josta ostin kahdenlaisia croisantteja: Jussille tavallisia ja itselleni suklaatäytteellä ja suklaakuorrutuksella. :) Leipomosta sitten kotiin tekemään "herkkuruokaa" parin edellisen päivän jämiksistä. Jussi kotiutui aivan tuhannen tukkoisena, söi ja meni päiväunille. Itse jäin väkästelemään helmiä kaikessa hiljaisuudessa. Kuuden maissa Julia poikkesi nopeasti hakemaan tänne tulleet kirjeensä. Hän on sitten niin mukava ja kova puhumaan. :)
Julia toi mukanaan television kaapelijohdon, jotta pääsimme kurkistamaan itävaltalaisia televisio-ohjelmia. Katsoimme Madagaskar-piirretystä tutuiksi tulleista pingviineistä tehtyä piirrettyä, josta emme oikein ymmärtäneet mitään. Uutisissa puhuttiin vaan espanjalaisista kurkuista, joista emme taaskaan ymmärtäneen mitään muuta kuin että kyse oli kurkuista. Illalla otimme vielä erän Ikean sohvan kanssa, jonka kasaaminen meni yllättäen ikään kuin Strömsössä. Otimme asennuskaljat ja hikoilimme sohvaa kasatessamme täällä melko helteisessä asunnossa. Iltapalaksi opettelimme esittäytymään saksaksi, kertomaan ikämme ja mistä olemme kotoisin. Osaamme nyt numerot, persoonapronominit ja taivuttaa verbit näiden pronominien mukaan. Otimme kosketusta myös sanojen sukuihin. Tästä se lähtee!
