Hotelli oli selkeälinjaisesti sisutettu ja sänky oli juuri sopivan pehmeä ja kova - olihan hotelli profiloitunut tarjoamaan asiakkailleen hyvät yöunet. No, valitettavasti mikään maailman parahista sängyistä ei poista möliseviä bisnesmiehiä viereisestä huoneesta tai käytävältä, joiden vuoksi tunnelma oli aamu kahdelta kuin ruotsinlaivalla. Tämä aamuyöllinen ärsyyntyminen yhdistettynä myöhään yöhön jatkuneeseen Wienin reittioppaan tutkimiseen ja aamun 5.30 heräämiseen aiheutti jopa raskumittarilla mitattuna huomattavaa aamuäreyttä.
Pikaisen hotelliaamiaisen hätäisesti nautittuamme kiirehdimme Austrian Airlinesin check-in:iin. Edellä olevat kanssamatkustajat olivat ilmeisesti virkailijoille kova pala purtavaksi, sillä jono eteni tuskaisen hitaasti. Check-in:in takaraja oli 6:50 ja kello lienee ollut 6:49 kun matkalaukkumme sukelsivat hihnalla järjestelmän syövereihin.
Lähtöportti oli tietenkin aivan toisessa päässä terminaalia. Tuskahiki selkää pitkin valuen kiirehdimme kohti porttia 24. Ehdimme kuitenkin koneeseen ajoissa, etenkin koska kulkutunnelin irroittamisessa koneesta oli jotain häikkää. Nousukiitoon lähdimme siis noin 20 minuuttia aikataulusta myöhässä. On se kumma. Pendoliinot kulkee ajallaan ja lennot kuinka sattuu.
Pilotti kuitenkin lienee painanut kaasun pohjaan, sillä saavuimme kolmen tunnin kuluttua Wieniin täydellisesti aikataulussa. Jopa matkalaukut löysivät perille, mikä oli perinjuurin positiivinen yllätys. Noudatimme edellisenä iltana huolella tehtyä suunnitelmaa ja etsimme junan numero S7 laiturin. Mehän ei mitään turisti-CAT-junaa käytetä! Hetken huuli pyöreänä lippuautomaatilla seistyämme saimme kuin saimmekin liput ostettua. Asemalaiturilla seistessämme tunnelma oli jännittynyt: onko sähköpostissa sovittu asunto oikeasti olemassa, miten luotettava reittiopas oikeastaan oli, kuinka ihmeessä täällä näiden junien kanssa oikein tulee pelata? Onneksi viime syksyn Amazing Race Tukholma oli koulinut meistä maalaisista melkoisia julkisten yhteyksien taitureita.
S7-junan asemakuulutukset katosivat kiskojen kolinan alle, jolloin jouduimme turvautumaan asemakarttaan ja ohitettujen asemien laskemiseen. Monen suhisevan ja pörisevän aseman jälkeen saavuimme Handelskaille, jossa vaihdoimme U-Bahn 6 -metroon, jolla suhautimme sukkelaan Burggasse-Stadthallen metroasemalle. Tästä oli enää parin sadan metrin kävelymatka Halbgasselle, jossa asunnon piti sijaita ja jonne olimme sopineet tärskyt vuokraemännän kanssa. Junan ja metron ikkunasta maisemat eivät antaneet vielä kuvaa kaupungista, mutta Burggassen varsilla oli pikku putiikkeja, kahviloita ja ravintoloita toinen toisensa perään vanhoissa tunnelmallisissa rakennuksissa. Aistimme ensi kerran vanhan Wienin tunnelman.
