Schnitzeliä kerrakseen

Jussi: Vieläkin nuhaisena kampesin itseni aamulla töihin. Töissä vaihdetaan tulevan viikonlopun yli ikkunoita, joiden vaihdon valmistelut oli ilmoitettu alkavan jo iltapäivällä. Luvassa oli siis vain puolikas päivä. Sovittiin aamulla Kirsin kanssa, että tulsin puoliltapäivin kotiin ja mentäisiin sitten lounaalle. Käväisin siis töissä tulostamassa parit artikkelit ja lukemassa ja lähettämässä sähköpostia.

Palasin kotiin vatsa nälkää kurnien. Se unkarilainen ravintola aivan nurkan takana aukesi kuitenkin vasta viideltä, joten päätimme suunnata Lonely Planetin suosittelemaan pubityyliseen "perinneravintolaan" nimeltä Zu den zwei liesln, joka oli tunnettu schnitzeleistään. Sen pyökin tai jonkin sellaisen varjostamalla kotoisalla sisäpihalla tilasimme tietenkin Wienin leikkeet eli schnitzelit. Kirsin tilatessa talon leikettä tarjoilija varmisti Kirsiltä, että "eine", yksi? Emme silloin vielä ymmärtäneet, mitä hän tarkoitti, mutta ilmeisesti puolikas olisi ollut naisihmiselle sopiva tilaus. Leikkeet olivat aivan järjettömän suuret. Kaksi aikuisen pään kokoista lättyä päällekkäin ja lisäkkeenä sitruunalohkoja ja perunasalaattia. Talon leikkeiden välissä oli vielä kinkkua, gorgonzolaa ja chiliä. Minä urheasti järsin noin 3/4 schnitzeleistäni. Kirsi ehkä puolikkaan. Meidät pelasti tarjoilijan viereisen pöydän mieskaksikolle tuomat doggybag-kääreet, eli voipaperia ja muovipussirulla, joita hymyilevä kaksikko tarjosi meille käärittyään omat schnitzelinperänsä talteen. Tämä annoskoko olisi varmasti tyydyttänyt myös pikkuveljeni Eeron lähes rajattoman ruokahalun. Minulle se lähinnä aiheutti vatsanpuruja koko loppuillaksi.

Ei jäänyt nälkä...

Kävelyretki Mariahilfer Strasselle piti italialaisjäätelön jälkeen keskeyttää schnitzelin painaessa vatsassa. Päivän makuina olleet vihreä omena, kookos ja kirsikka vain tukaloittivat oloani. Kotimatkalla poikkesimme vielä Hoferille hakemaan nettiä. Kirsi oli taas kovasti epäileväinen, mutta töissä netissä tehty mobiililaajakaistatiedustelu oli paljastanut, että halvimman ja meille sopivimman paketin saa ostaa paikallisesta Lidlistä. Nettitikku ja spritzervärkit muovikassissa palasimme sitten kämpille virittelemään tikkua toimintaan.

Siiderin puuttuessa paikallisista juomalistoista täällä kiskotaan noita spitzereitä. Kyseessä on siis vissyllä lantrattu valkoviini, tai harvemmin punaviini. Onneksi valkoviinistä ja vissypullosta sai tehtyä aika monta annosta. Kesti nimittäin hetken ennenkuin saksankielisin ohjein varustettu mobiilinettitikku alkoi toimia Windowsissa. Tulevan viikon harjoitteeksi jätin suosiolla tikun toimintaansaattamisen tällä pikkukoneella.

Pyörimme hetken netissä. Kirsi pääsi vihdoin rauhassa facebookkiin ja viihtyi siellä tovin. Prepaid nettitikku 3 GB siirtomäärällä maksoi 50 euroa halppisoperaattori Yesss!:iltä. Täällä ei tosiaan näitä mobiilinettejä myydä nopeuden, vaan käytössä kuluvan siirtomäärän mukaan. Kunhan vähän katsomme, mitä netistä latailemme, niin tuon 3 gigatavun pitäisi siis riittää koko kesäksi. Joulukinkun verran schnitzeliä vatsassa menimme uupuneina nukkumaan.