Jussi: Ajattelin hyödyntää sunnuntailta päälle jääneen hyvän työfiiliksen, joten päätin herätä maanantaina aikaisin. Selvisinkin vain kahdella yhdeksän minuutin torkulla ja pikaisen aamupalan jälkeen pakkailin rojut ja suuntasin ovelle. Mutta ovipa ei ollut taaskaan yhteistyökykyinen, vaan jouduin taas painimaan lukon kanssa ainakin viisi minuuttia. Kirsikin joutui kömpimään sängystä tarjoamaan omaa avaintaan. Hetken lukkoa ja kahvaa ronklattuani sain kuin sainkin sen auki. Tuossa lukossa on "kynnys", johon avaimen kierto syystä tai toisesta tarttuu. Voimaa pitää avaimen kierrossa olla mutta silleen sopivasti. Vielä ei tälle insinöörille oikein ole selvinnyt mitä tekniikkaa tuon lukon kanssa pitää käyttää. Jos ei lukon öljyäminen auta, pitänee huomeaamulla kokeilla lausua "seessam aukene" ennen avaimesta kääntöä.
Olin suunnitellut tälle aamulle hieman eri reitin kun aiemmille työmatkoille. Ensin straßenbahn numero 6:lla Matzleinsdorfer platzille ja siitä vaihto 1:een tai 62:een. Tässä oli lisäksi sekin etu, että sain aamulla ostettua kertaliput Burggasse-Stadthallen metroasemalta. Nousin kutoseen ja istuin alas odottamaan kuulutusta siitä, että olisimme perillä Matzleinsdorfer platzilla. Paha vain, että jo heti seuraavalta pysäkiltä vaununi täytti alakoululuokasta, jotka tiukkaa jöötä pitäneen vanhemman opettajatantan komennosta huolimatta pitivät korviahuumaavaa meteliä. Haaveeksi siis jäi kuulutusten seuraaminen ja joduin turistimaiseen tapaan kaivamaan kartan esiin, josta sitten seurailin pysäkeitä ja maamerkkejä. Lopulta ratikka suhahti maan sisään. Pari pysäkinväliä ja olin Matzleinsdorfer platzin asemalla. Pahaksi onneksi asema oli jonkinasteisen remontin kourissa, joten opasteet ja muut olivat hieman epäselviä. Aioin ensin lähteä maan pinnalle etsiskelemään ratikkalinjaa 1 tai 62, mutta palasin pian maan alle kun ainoaakaan pysäkkiä ei näkynyt. Palloillessani jatkoyhteyteni ehti lähteä, joten jouduin odottelemaan asemalla kymmenisen minuuttia. En uskaltanut lähteä etsiskelemään ratikkalinjan 1 laituria, sillä kokemus on osoittanut, että sillä siunatulla hetkellä kun selkänsä kääntää se toinen yhteys suhahtaa ohi. No 62 tuli vihdoin ja pääsin Paulanergassen pysäkille onnellisesti. Reittivalinta kaikkine ongelmineen tosin venytti tavallisesti n. 25 minuuttisen työmatkan lähes tunnin mittaiseksi. Eli tämän reittivaihtoehdon voi tulevaisuudessa unohtaa.
Töissä hyvä fiilis pysyi ja sain edellisen sunnuntai-illalla kaatuneen ohjelman muistijäljestä pelastettua sen mitä pelastettavissa oli. Kirjoittelin artikkelin runkoa, keräsin listaa ja tein taustatutkimusta siinä käsiteltävistä menetelmistä ja päivittelin powerpointtiesityksiä ajantasalle. Tehokas aamupäivä siis. Jyväskylästä tuli tieto, ettei laitos valitettavasti pysty kustantamaan minulle Wienin teknillisen yliopiston saksankurssin maksua, joten saksanopinnot taitavat tältä kesältä jäädä omatoimiopiskelun varaan. Kahden maissa kolmen muun tutkijan kanssa jakamaani työhuoneeseen päsähti uusi naama. Hän oli kysymässä muita lounasseuraksi ja koskapa olin yksin huoneessa sain minäkin kutsun. Liityin siis kahdeksan vaihto-opiskelijan seurueeseen ja suuntasimme läheiseen lounasravintolaan, Delicious Monsteriin. Liekö johtunut Kirsiltä tarttuneesta kurkkukivusta vai mistä, mutta olo ei ollut mahdottoman seurallinen ja englannin ääntäminenkin tökki tavallista enemmän. Seura oli kuitenkin hyvää ja kansainvälistä, sillä vaihtoopiskelijat olivat mm. Egyptistä, Vietnamista, Kiinasta ja Venäjältä. Tilaamani ruoka, joka oli jonkin sortin lasangne oli ihan mukiinmenevä ja kyytipojaksi ottamani olut helpotti vähän kurkun kuristusta. Alkukeiton sisältänyt lounas maksoi 10,40€ jonka pyöristin 12 euroon, sillä palvelu oli erittäin ystävällistä.
Lounaan jälkeen palasin työn touhuihin ja tehokkuus jatkui aina tuonne iltapäivä viiteen, jonka jälkeen pidin pitkän ja hyvin ansaitun kahvitauon. Tai no, voiko sitä automaattilitkua nyt kahviksi sanoa. Valmistelin vielä vähän tiistain hommia ja läksin kotia kohden. Tällä kertaa luotin tuttuun ja turvalliseen ratikka 1 - bussi 84A -komboon. Koska matkustin ensimmäistä kertaa tällä bussilla vastakkaiseen suuntaan jäin vahingossa yhtä pysäkkiä ennen pois kyydistä. Näin minulle jäi kuitenkin tilaisuus tutustua myös Burggassen pohjoispuolella samansuuntaisesti kulkevaan Neustiftgasseen. Myös täällä näyttäisi olevan paljon ravintoloita ja kahviloita, joihin voisi tulla joskus tutustumaan kävelyretken merkeissä.
Saavuin kaupoilla olleen Kirsin kanssa miltei samasta ovenraosta, mikä oli sikäli hyvä, että lukon kanssa kamppailu jäi väliin. Koska kello oli jo niinkin paljon aloimme samoin tein valmistamaan kalkkunasalaatti-illallista. Parranajon ja tiskien järjestelyn jälkeen opiskelimme vielä vähän Kirsin ostamaa saksankurssikirjaa ja Lonely Planetin matkaopasta viinitilkan äärellä. Nenää ja kurkkua polttelee, joten taidan lopettaa tähän ja painella pehkuihin. Flunssa tuntuu etenevän seuraavaan vaiheeseen, joten nessuja kannattanee ottaa huomenna mukaan.
