Ensimmäinen kauppakokemus oli luonnollisesti ruokakauppa, josta oli ostettava ruokaa illan ja seuraavan pyhäpäivän varalle. Kun Jussi lähti töihin, oli minun astuttava kotirouvan suuriin saappaisiin ja otettava vastuu tästä haastavasta tehtävästä. Kaupoista puhutaan supermarkettien nimellä, mutta nämä supermarketit vastaavat kooltaan Jyväskylän Tapionkadun Siwaa, joten ehkä ei voida puhua ihan samalla supermarketin käsitteellä, johon olemme tottuneet. Ruokakaupassa vierähtää yllättävän paljon aikaa, koska mikään tuote ei ole tuttu ja valikoima tuntuu muutenkin hämmentävältä. Välillä pistää miettimään, että mitä paikalliset ihmiset oikein syövät kotonaan... Leipää ei erota pullasta ja joka hyllyn välissä on jonkinlaista keksiä tai suklaata. Kaikissa tuotteissa on jokin merkintä tuotteen ekologisuudesta. Muovipusseistakin on jokin luonnonsäästäjän vaihtoehto. Jogurtti on vähintään "natur" ja sipuleista löytyy tarra "bio". Sparissa liha olisi pitänyt ostaa irtomyynnistä oikein lihatiskiltä, jossa seisoi vanha mies essu päällä. Se oli ensikertalaiselle liikaa. Kukaan ei varmaan ole viettänyt kyseisessä Sparissa yhtä kauan aikaa kuin minä. Hämmennys vaihtui epätoivoon, kun olo oli kuin ei olisi koskaan käynyt ruokakaupassa tai laittanut itse ruokaa. Edes siwasiwasiwa-rallatuksen hokeminen mielikuvaharjoituksena ei auttanut. Ei muuta kuin kassalle ja kotiin miettimään.
Seuraava kauppa oli paikallinen typistetty versio meille tutusta Lidlistä, jossa tuotteet olivat vähän tutumpia ja Sparia edullisempia. Kauppa oli Sparia avarampi ja lihat myytiin tutuissa muovirasioissa. Sekä Sparissa että Hoferissa viinit löytyvät omalta hyllyltään, joka on varsin kätevää. Kallis viini maksaa 10€, edullisimmat saa 1,50 euron hintaan. Valikoima vaihteli näiden kauppojen välillä. Salaatit, vihannekset ja hedelmät ovat enemmän tai vähemmän nuutuneita ja valikoima on melkoisen niukka. Billa on valikoimaltaan näistä kaupoista laajin. Olutvalikoima taitaa sekin olla Billassa laajin, mikä aiheuttaa harmaita hiuksia ihmiselle, jolle päättäminen ei ole koskaan ollut vahvuus. Oluet maksavat 0,40 - 1 euron.
Kassa onkin aivan uusi kokemus. En ole koskaan nähnyt vastaavaa tehokkuutta ja nopeutta, jolla voi piipata ja pinota tuotteita läjäksi liukuhihnattoman kassan päähän. Hoferissa myyjä sanoo sinulle näkemiin, ennen kuin olet ehtinyt reagoimaan tervehdykseen. Maksoin Sparissa kortilla, mutta sekään ei sujunut aivan mutkitta. Maksupääte esitti kysymyksiä saksaksi, jossa tarvitsin myyjän apua. Sain kuitenkin myyjältä ystävällisen hymyn, kun lopuksi kiitin ja sanoin näkemiin saksaksi. Hoferissa maksoin käteisellä, mutta käsien tärinän vuoksi kolikoiden laitto kukkaron taskuun kesti muutaman sekunnin liian kauan myyjän ilmeistä päätellen, sillä aiheutin tukoksen hänen liukuhihnattoman kassan päähän, johon hän kasasi tehokkaasti seuraavan asiakkaan tavarat melkein omieni päälle. Mietin todella, minne hänellä on niin kova kiire...
On hämmentävää, miten moni kauppa ja ravintola ei kelpuuta Visaa. Onneksi täällä on paljon pankkeja, joiden eteisessä on monenlaisia automaatteja, joista joku on käteisen nostamiseen tarkoitettu laite. Käteinen on varsinkin täällä 7. Bezirkillä välttämätöntä.
