Kirsi: Edellisen päivän roikoottelut viileässä säässä teki tehtävänsä, sillä perjantaina karhea kurkku latisti muuten kaunista aamua. Jussi heräili hyvissä ajoin ja teki lähtöä töihin. Matka meinasi tyssätä heti kotiovelle, sillä lukko oli jäänyt jotenkin jumiin eikä avain suostunut inahtamaankaan. Lukko 2 - Jussi 0. Jussi meinasi jo soittaa lukkosepän paikalle, joka päästäisi meidät asunnosta pihalle. Hetken lukkoa ja kahvaa rynkyteltyämme saimme tunnelman kiristymään, mutta onneksi myös oven aukeamaan. Jussin lähdettyä töihin kömmin vielä sänkyyn nieleskelemään karheaa kurkkua sileämmäksi.
Muutaman tunnin jatkounien jälkeen heräsin hivenen virkeämpänä, mutta vieläkin tukkoisena. Aamupalahetki oli söpön vaaleanpunainen pionien, Premium-lehden ja finrexinin yhdistelmä. Tässä Jussin "princesslehdeksi" nimeämässä lehdessä oli vallan ihania juttuja, mutta ei ihan tämän kotirouvan kukkarolle sopivia. Luettuani lehden ja haahuiltuani hetken päätin lähteä pienelle kaupunkikävelylle - olihan ulkona ihana auringonpaiste ja hellesää. Lähdin kävelemään Schottenfeldgassea pitkin, jolta löysin aivan ihanan kaupan, joka myi erilaisia helmiä ja korutarvikkeita. Päätin käydä ostamassa itselleni hieman tekemistä. Olin kuin pikkulapsi karkkikaupassa, paitsi että piti itse maksaa. Myyjä oli vanhempi nainen, joka kuitenkin puhui englantia ja oli avulias omalla vanhan naisen tavallaan. Vietin liikkeessä varmaan 1,5 tuntia, jonka saldona minulla oli 5,50 euron pussi erilaisia helmiä ja siimaa, joista olin päättänyt kyhätä pirteät kesäkorut postitettavaksi kummitytöille Saanalle ja Ellalle. Joudun vielä palaamaan kyseiseen helmikauppaan vähän täydentämään kokoelmaani.
Jatkoin kohti ruuhkaista Mariahilfer Straßea, jolla sijaitsee suurimmat liikkeet ja monenlaiset kahvilat. Kauppojen ja kahviloiden ruuhkaisuus sai minut pysymään kadulla, sillä kynnys hypätä sekaan oli minulle vielä liian korkea. Vessahätä alkoi kuitenkin vaivata, joten joku paikka oli etsittävä. Siirryin tutuksi tulleelle Neubaugasselle, jossa on myös paljon liikkeitä ja kahviloita, mutta vähemmän ihmisiä. Valitsin arvalla rauhallisen näköisen pienen kahvilan, jossa oli kuitenkin muutama asiakas terassilla. En halunnut valita viereistä takuuvarmaa Starbucks-kahvilaa, vaan halusin vähän haastetta ja siedätyshoitoa. Kahvilakulttuuri on minulle vielä varsin vieras enkä vieläkään tiedä, miten tulisi toimia ja tuleeko parin euron kahvistakin jättää juomarahaa... Kahvi, Wiener Melange, maksoi 2.40€. Ajattelin, että voihan tätä juomaraha-asiaa kysyä ihan suoraan, mutta samalla sainkin vähän enemmän haastetta kuin olin tilannut, sillä kahvilan varsin ystävällisen naisen englanninkielen sanavarastoon kuului lähinnä "drink" ja "milkcoffee". Emme sitten oikein ymmärtäneet toisiamme, joten otin hänen takaisin työntämänsä juomarahaksi tarkoittamani kolikon ja siirryin terassille juomaan kahvini. Ehkä sitten ensi kerralla olen viisaampi.
Kahvittelun jälkeen alkoi tuulla ja taivaalta tulla muutama pisko. Sateen vuoksi päätin pistäytyä samalla kadulla sijaitsevaan Billa-nimiseen ruokakauppaan, jossa en ollut vielä käynyt. Siellä on kuulemma paikallisista "supermarketeista" paras hedelmä- ja vihannestarjonta, joka sinänsä oli melko säälittävä verrattuna vaikka Jyväskylän Mestarin Herkkuun. Jo vähän jouhevammin sujuneen ostoskierroksen jälkeen pääsin kassalle, jossa ei käynytkään Visa. Onneksi minulla oli kuitenkin käteistä matkassa ja selvisin siitäkin ahdistavasta tilanteesta hengissä.
Kauppareissun jälkeen lompsin lämpimässä kesäsateessa kotiin Halbgasselle. Pian sen jälkeen Jussikin kotiutui ja laitoimme illalliseksi pasta bolognesea, jonka seurana joimme punaviiniä. Kunnon kotirouva oli tuonut miehelleen muutaman erilaisen oluen, jotka maksavat ruokakaupassa 40 sentistä 1 euroon. Päätimme mennä aikaisin nukkumaan, jotta jaksaisimme herätä "ajoissa" lauantaina, koska olimme suunnitelleet menevämme Mariahilfer Straßelle puhelinliittymä- ja nettiasioille.
