Hyvää syntymäpäivää 1-vuotias kummitustyttömme Ella! Etäpusuja ja -halauksia! Otetaan uusintajuhlat, kun kotiudumme täältä.
Tänään on myös unikeonpäivä - ilmankos niin väsyttää... :)
Käytiin Jussin kanssa lounaalla yhdessä niistä "tuossa vois käydä joskus" -paikoista. Olimme ravintolan ainoat asiakkaat, sillä lounasaika veteli viimeisiään, mutta emme joutuneet suinkaan syömään kaksin. Seuranamme oli ravintolan oma maskotti, leppoisia pappapäiviään viettävä beagle, joka tepsutteli perässämme puutarhaan ja löhöili nurkassa, kunnes tuli pääruuan vuoro. Kanaschnitselin tuoksu sai siihenkin koissuliin eloa ja siitä alkoi herkeämätön nuunaus. Alkuun se istui pöydän päässä ja tuijotti molempia ruskeilla silmillään. Oli siinä toisaalta etunsa, sillä se hätisteli lautasistamme kiinnostuneita ampiaisia pois. Kun Jussin lautanen oli tyhjä, koissu siirtyi pöydän alle ja kohta joku jo tökki reittäni. Kun tökkiminen ei riittänyt, piti huomiota saada aivastelemalla. Kun aivastelullakaan ei irronnut herkkupalaa, hän kävi näyttämässä pöydän päässä, miten hienosti hän osaa istua ainoastaan takajaloillaan. Kun ei tämäkään tuottanut tulosta, hän hipsi takaisin pöydän alle ja lepuutti päätään reidelläni, kunnes tarjoilija haki lautasen pois. Sortumisen paikkoja oli kyllä lukuisia, mutta pysyin lujana. :) Ehkä se toisen piffin loppu päätyy kuitenkin lopulta harmaahapsisen ystävämme ruokakuppiin. Kun lähdimme ravintolasta, ystävämme saatteli meidät ovelle, jonne hän jäi häntä heiluen tuijottamaan. Kotona muka kuulin rapusta Rajakadulta tutun kilinän, jollainen Taavin talutushihnasta kuuluu. Koti-ikävä vai koirakuume? :)
Tänään olisi luvassa vielä vähän siivousta, sillä huomenna saamme aivan erityisiä vieraita. Kummipoika Arttu päsähtää äitinsä Anun kanssa tänne lentokoneella heti aamusta. Loppuviikosta on siis odotettavissa paljon hauskaa ohjelmaa ja aikaisia herätyksiä. Odotamme teitä niin kovasti! :)
