Tänään päätin lähteä läheiselle torille ostamaan vihanneksia ja hedelmiä sekä mahdollisesti leipää. Ja ihan yksin! Rohkeutta piti kerätä taas lähemmäs kahteen, mutta pääsin kuitenkin lähtemään. Matkalla poikkesin muutamaan megalomaaliseen kenkäkauppaan. Yksi niistä myi ainoastaan korkokenkiä, eikä yhdenkään korko jäänyt alle 6cm. Kokeilin ihan kurispäiten yksiä kenkiä, joissa korko oli varmasti +10cm, enkä pystynyt ottamaan askeltakaan. :) Ja kauppa kuhisi naisia! Viereinen kauppa oli samaa ketjua, mutta tarjosi terveellisempiä vaihtoehtoja naisille sekä kenkiä myös miehille ja lapsille. Hinnat olivat aika houkuttelevia, mutta laadusta voidaan olla montaa mieltä. Tällä laidalla kaupunkia tyylit ja hinnat eroavat melkoisesti Mariahilferistä ydinkeskustasta puhumattakaan. Täällä kengissä pitää olla bling blingiä ja mielellään vielä parilla, kolmella ruusukkeella höystettynä. Jos on vielä helmiä ja jonkinlaista kirjontaa, mielellään runsaissa eri väreissä, sitä paremmat. En oikein löytänyt itselleni sandaaleja... Yhdessä kaupassa oli kaikki ballerinat 10-12€. Kotona olisin sortunut varmasti! Olisin etsinyt hyllystä kengät - ehkä jopa kahdet - vaikka väkisin, kun sai niin halvalla! Mutta täällä olen kumman saita, tavallistakin nuukempi. Johtuukohan se siitä, että laukussa on tilaa hyvin rajoitetusti, joten ostokset tulee harkita erityisellä tarkkuudella. Tiedän, etten kuitenkaan malta jättää tänne mitään. Tai sitten se johtuu siitä, että käteisellä maksaessa näkee sen kuluvan rahan toisella tavalla kuin kortilla ostaessa. Kun en varsinaisesti tarvinnut ballerinoja, kun nämä 5 vuotta vanhat on vielä ihan hyvät, niin en sitten edes vakavasti harkinnut yksiäkään. Ostan vaikka ensi kesänä taas sellaiset, jotka kestää seuraavat 5 vuotta. Sitä on oppinut vuosien saatossa tuntemaan jalkansa, joten on ihan turha ajatellakaan kenkiä, joissa on jotain muovisia remmejä tai ihme virityksiä varpaiden välissä. Kenkä, joka jännästi painaa jo kaupassa, tekee sitä joka askeleella aina ja ikuisesti - ja jää käyttämättä.
Pääsin lopulta torille. Olin varautunut repulla ja parilla muovipussilla. Kotona oli kirjoittanut muutaman avainsanan paperille, jos vaikka tarvitsisin asiaan kuuluvaa sanastoa. Tottakai tori piti kulkea ensin päästä päähän hintavertailun vuoksi. En ostanut vesimelonia siitä kojusta, jossa poika PUHALSI kärpäsiä pois ennen kelmun laittamista, vaan siitä, jossa mies oli ihan äskettäin halkaissut lohkoja kokonaisesta melonista eikä puhallellut niitä. Kilo maksoi 59 senttiä. Sitten ostin ihanalta papalta kananmunia omalla sujuvalla englantisaksallani. 10 munaa maksoi euron. Jouduin ostamaan nyrpeältä mieheltä punasipuleita, koska muilla ei niitä ollut. Leivän kipaisin hakemassa torin reunalla olevasta leipomosta. Oliivileipä maksoi 1,30€. Torin alkupäässä oli iltapäiväale. :) Olin pistänyt jo edellisellä kerralla merkille, että parissa ensimmäisessä kojussa oli kattavin valikoima hedelmiä ja vihanneksia sekä loppupäätä edullisemmat hinnat. Ostin auringon mehevöittämiä luumuja sekä banaaneja. Kojussa oli kaikki euron per kilo. Banaaneista se oli hyvä hinta, luumuista en osaa sanoa, mutta kai se oli ihan hyvä, kun "asiantuntijan" näköinen tumma mieskin osti niitä varmistaessaan vielä hintaa. 6 banaania ja 5 luumua maksoivat yhteensä 1€. Viereisestä vihannespainotteisesta kojusta ostin ison kerän salaattia, 3 terttutomaattia ja yhden paprikan yhteishintaan 1,70€.
Kun olen ostoksilla kaupassa ja etenkin torilla, olen usein ihan hukassa tuotteiden kanssa. En aina tiedä, mitä mikäkin on tai mistä ja mitä kannattaa ostaa. Erinomainen taktiikka on seurata paikallisia ostoksillaan, mutta toki sillä tavalla hienovaraisesti kuikuillen ja pälyillen. Torilla ostan sieltä, missä käy kovin kuhina ja ostan samoja asioita, joita paikallisetkin. Luumukopalla kävi kuhina, joten minäkin ostin luumuja. Kauppareissut saattavat kestää tunnin, toisinaan kaksi, mutta minullahan ei ole minnekään kiire.
