Vihdoin odotetut vieraat saapuivat ja kokivat heti monenlaista kulkuvälinettä ensimmäisen aamun iloksi. Pitihän se "possujunakin" kokea heti alkuun, ettei vaan unohdu. Taisin itse olla eniten täpinöissä esittelemässä kaikkea hienoa... :) Ostimme metroaseman leipomosta tuoreita croisantteja, joita pääsimme rauhassa nauttimaan kahvin kanssa. Järkyttävän varhaisen heräämisen kokenut kummipoika simahti aika tehokkaasti ja me ystävykset päivitimme kaikki tärkeimmät kuulumiset. Oli aivan ihanaa, että sille päivittämiselle oli aikaa neljä päivää!
Viikonlopun teema oli melko eläimellinen, sillä kummipojan toivelistalta löytyi Haus des Meeres, Schönbrunnin eläintarha sekä perhostalo Schmetterling Haus. Ensimmäisenä iltana pääsimme todistamaan, miten suureksi valtavan vaaleankeltaisen käärmeen suu voikaan aueta, kun se yrittää nielaista rottaa karvoineen päivineen. Monenlaista pientä ja isompaa kalaa, muurahaista ja hämähäkkiä, pikkulintua ja liskoa oli tarjolla. Haita ja kilpikonnia oltiin odotettu malttamattomana, mutta voisin veikata, että viikonlopun yllättäjät löytyivät nahkasiivistä. Kun vapaana pyrähtelevät lepakot suihkivat aivan pään vierestä, sitä aikuinen nainen tarraa toisen käteen hermostuneen naurun ja kiljumisen siivittämänä. Kummipoika löysi kummitätinsä sylistä turvan ja kohta pian totesimme, että hedelmävadilla keikkuva pikkulepakko oli oikeastaan aika söpö - vähän niin kuin hamsteri, mutta nahkaisilla siivillä.
Perjantaina eläinteema jatkui Schönbrunnin eläintarhassa eli kummipoikaani lainaten "Itävallan Ähtärissä". Eläintarha oli valtava, joten karsimme hirvet ja karhut listalta heti. Niitähän näkee siellä Suomen Ähtärissäkin ja se reittivalinta olisi sitäpaitsi vaatinut toisenkin iltapäivän. Sen sijaan päätimme katsastaa kirahvit, leijonat, virtahevot, pandat, norsut ja mitä niitä nyt oli. Mainioita olivat pingviinit ja jonkinlaiset hylkeet. Tykkäsin itse erityisesti siitä, miten eläintarhassa oli mahdollistettu erilaiset perspektiivit katsella eläimiä: vesialtaiden poikkileikkaukset, tunnelit leijonahäkin ali, pieniä onkaloita lapsille sekä luola lasilattialla hylkeiden altaan päällä. Arttu pääsi myös kiiparoiman eläintarhan leikkipuistossa, joka oli samalla myös eräänlainen kotieläinpuisto, jossa mm. marsut kirmailivat pienessä nurmiaitauksessaan. Henkilökohtaisen kohokohdan löysin sademetsätalosta, jossa tunnelma oli hikinen ja jännittävä. Erityisen jännittäväksi se muuttui eräiden mustien muoviverhojen kohdalla. Ensiraottamisen jälkeen kavahdimme koko seurue taaksepäin, sillä verhon takana oli vain pimeää ja siellä lensi joku... Se oli lepakkoluola. Päätimme ensin kiertää koko luolan, mutta kun olimme jo matkalla toiseen suuntaan, totesin, että eiköhän me nyt vaan mennä! Siinä taisi ylittää itsensä vähän yksi jos toinenkin. Ajattelimme Anun kanssa, että jos meidän edellä oleva nainen vie sinne vauvan, niin kai mekin voidaan sinne mennä. Ja niin me mentiin - jahka olin ensin ottanut Artun syliin ja Anu oli tarttunut käsilaukkuni olkaimeen. Rauhallisesti ja ihan hiljaa pääsimme luolaan, jossa pysähdyimme. Vyötäisilläni melkoisen tiukassa saksiotteessa ollut kummipoikakin uskaltautui avaamaan silmänsä ja jopa ihastelemaan sinisessä valossa suhahtelevia lepakoita, joiden lentämisen tunsi pieninä ilmavirtoina pään molemmin puolin. Hieno kokemus kertakaikkiaan.
Illansuussa pitkään ja hartaasti odotettu kummisetä liittyi vihdoin seuraamme, jonka jälkeen olimme Anun kanssa lähes ilmaa Artulle. :) Kiersimme Schönbrunnin puutarhaa ja puistoa hetken, jonka jälkeen suuntasimme keskustaan iltapalalle. Kotimatkalla näimme kirkkoja ja palatseja iltavalaistuksessaan sekä pysähdyimme nauttimaan katusoittajan kauniista sellomusiikista.
Lauantaina pääsimme Anun kanssa shoppailemaan ihan kaksisteen, kun Jussi lähti Artun kanssa tekniikkamuseoon. Siellä pojat olivat tehneet kuvankäsittelyä ja muuta mielenkiintoista. Museon ja välipalan jälkeen he suunnistivat MQ:lle, jossa Jussi oli ladannut vastaavan kuvankäsittelyohjelman omalle koneelleen. Tämän lisäksi he olivat ajaneet sähköautoradalla ja pelanneet robottijalkapalloa ranskalaisia vastaan - ja voittaneet! Monen tunnin shoppailun jälkeen treffasimme pojat MQ:lla ja lähdimme kohti Prateria, huvipuistoa. Kummastelimme laitteita vierestä, puputimme Langosia, erittäin rasvaista valkosipulileipää, ja suuntasimme kohti pääkohdettamme Riesenradia, vanhaa ja valtavaa maailmanpyörää. Hitaasti ja vaappuen Riesenrad nosti meidät pimenevän kaupungin ylle, josta näkymät olivat hienot.
Illan päätteeksi pysähdyimme hetkeksi kuuntelemaan Rathausin ulkoilmaelokuvateatteriin Carmen-oopperaa. Reporankana kuunteleva Arttu muistutti meitä, niin kuin joka ilta tähän asti, että hän ei ole koskaan valvonut näin myöhään. Mutta kerrankos sitä lomalla vähän valvotaan... :) Nukkumattia ei tarvinnut tänäkään iltana kovin pitkään huudella, sillä kummitädin iltasadun jälkeen meni varmaan taas minuutti, kun poika jo veteli sikeitä.
Sunnuntaina ehdimme nähdä vähän kaupunkia, muutaman kirkon ja hienoja perhosia kauniissa Schmetterling Hausissa. Ennen lähtöä vieraat vietiin schnitselille ja sitten jo kotiin pakkailemaan. Arttu sai "tuliaisensa" etukäteen, kun annoimme Jussin kanssa jännittävän eläinaiheisen kirjan, jonka avulla tutkimusmatkailija Arttu voi jatkossa keksiä uusia, omia eläinlajeja. Saattelimme ihanan viikonlopun jälkeen hyvin haikein mielin vieraat lentokentälle, mutta pianhan me jo tullaan perässä. Sitten taas nähdään!
