Olin saanut sähköpostiin loistavia uutisia koskien syksyä. Siitä riemuissani lähdin etsimään kummitytölle syntymäpäivälahjaa keskustasta. Olin luvannut itselleni myös jäätelöannoksen Zanoni & Zanonissa. Lahja löytyi osittain, mutta shoppailu oli pakko lopettaa tuskastumisen ja nälän vuoksi. Halusin kuitenkin sinne jäätelölle, joten nälkäasia oli hoidettava alta pois. Hetken helpotuksen tarjosi Wiener Würst, nakkikoju. :) Olen tottunut arpomaan mausteiden kohdalla, mutta makkara-arvonta oli ihan uutta. Valitsin turvallisimman näköisen, Frankfurterin, joka oli siis keitetty nakki. Mausteiden kohdalla ei tarvinnut liikaa miettiä, sillä vaihtoehtoina oli sinappi ja ketsuppi. Siinä grillin kylkeen nojaillen nautin hodarin keitetyllä nakilla ja join olutta lasituopista - tyylillä siis. ;)
Vihdoin oli jäätelön vuoro - sokeria säästämättä, kaloreista tinkimättä! Minulle sattui ehkä siirappisin tarjoilija ikinä, jolta eivät imelyydet loppuneet. Hymyilin kohteliaasti, vaikka lirkuttelu ei ihan uponnutkaan tähän paatuneeseen kotirouvaan italiaanon sinnikkäästä yrityksestä huolimatta. :) Tekihän hän vain työtään. Mutta kun hän lopuksi tuumasi, että jäätelö oli ollut yhtä "sweet" kuin minä, tuumasin hänelle, että hän puolestaan on jo vähän liiankin sweet. ;)
