Perjantaina saimme vieraan kaukaa Lontoosta. Vaihdoimme kuulumisia, nautimme spritzereitä ja kävimme syömässä lapiollisen "mättöä", vähintään puolikkaan sian, laudallisen leipää ja paketillisen emmentaalia. Tarjolla olisi ollut myös metreittäin olutta ja makkaraa. Kevyt iltapala siis. En edes halua tietää, mitä kyseinen ravintola tekee niille ruuantähteille, joilla ruokkisi nelihenkisen perheen ja sen naapurit. Lauantaina saattelimme Kaisan bussille, joka oli matkaamassa kohti häähumua. Ihania juhlia koko seurueelle!
Kun nyt kerta olimme kaupungilla, kävimme katsomassa Votiivikirkon sisältä. Se oli todella kaunis, huomattavasti pelkistetympi kuin esimerkiksi Stephansdom, mutta silti siron koristeellinen. Löysimme sattumalta myös toisen, Wienin vanhimman kirkon Ruprechtskirchen vuodelta 1137. Se oli aivan eri maailmasta kuin mikään muu täällä näkemämme kirkko. Se oli pelkistetty ja hyvin pieni kirkko, jossa oli lämmin ja intiimi tunnelma. Kuuntelimme hetken kirkossa harjoittelevia soittajia ja jatkoimme matkaa. Erityisen mielenkiintoinen yksityiskohta oli läpinäkyvä arkku, jossa oli luuranko...
