Eläimiä maalla, vedessä ja ilmassa

Vihdoin odotetut vieraat saapuivat ja kokivat heti monenlaista kulkuvälinettä ensimmäisen aamun iloksi. Pitihän se "possujunakin" kokea heti alkuun, ettei vaan unohdu. Taisin itse olla eniten täpinöissä esittelemässä kaikkea hienoa... :) Ostimme metroaseman leipomosta tuoreita croisantteja, joita pääsimme rauhassa nauttimaan kahvin kanssa. Järkyttävän varhaisen heräämisen kokenut kummipoika simahti aika tehokkaasti ja me ystävykset päivitimme kaikki tärkeimmät kuulumiset. Oli aivan ihanaa, että sille päivittämiselle oli aikaa neljä päivää!

Viikonlopun teema oli melko eläimellinen, sillä kummipojan toivelistalta löytyi Haus des Meeres, Schönbrunnin eläintarha sekä perhostalo Schmetterling Haus. Ensimmäisenä iltana pääsimme todistamaan, miten suureksi valtavan vaaleankeltaisen käärmeen suu voikaan aueta, kun se yrittää nielaista rottaa karvoineen päivineen. Monenlaista pientä ja isompaa kalaa, muurahaista ja hämähäkkiä, pikkulintua ja liskoa oli tarjolla. Haita ja kilpikonnia oltiin odotettu malttamattomana, mutta voisin veikata, että viikonlopun yllättäjät löytyivät nahkasiivistä. Kun vapaana pyrähtelevät lepakot suihkivat aivan pään vierestä, sitä aikuinen nainen tarraa toisen käteen hermostuneen naurun ja kiljumisen siivittämänä. Kummipoika löysi kummitätinsä sylistä turvan ja kohta pian totesimme, että hedelmävadilla keikkuva pikkulepakko oli oikeastaan aika söpö - vähän niin kuin hamsteri, mutta nahkaisilla siivillä.

Perjantaina eläinteema jatkui Schönbrunnin eläintarhassa eli kummipoikaani lainaten "Itävallan Ähtärissä". Eläintarha oli valtava, joten karsimme hirvet ja karhut listalta heti. Niitähän näkee siellä Suomen Ähtärissäkin ja se reittivalinta olisi sitäpaitsi vaatinut toisenkin iltapäivän. Sen sijaan päätimme katsastaa kirahvit, leijonat, virtahevot, pandat, norsut ja mitä niitä nyt oli. Mainioita olivat pingviinit ja jonkinlaiset hylkeet. Tykkäsin itse erityisesti siitä, miten eläintarhassa oli mahdollistettu erilaiset perspektiivit katsella eläimiä: vesialtaiden poikkileikkaukset, tunnelit leijonahäkin ali, pieniä onkaloita lapsille sekä luola lasilattialla hylkeiden altaan päällä. Arttu pääsi myös kiiparoiman eläintarhan leikkipuistossa, joka oli samalla myös eräänlainen kotieläinpuisto, jossa mm. marsut kirmailivat pienessä nurmiaitauksessaan. Henkilökohtaisen kohokohdan löysin sademetsätalosta, jossa tunnelma oli hikinen ja jännittävä. Erityisen jännittäväksi se muuttui eräiden mustien muoviverhojen kohdalla. Ensiraottamisen jälkeen kavahdimme koko seurue taaksepäin, sillä verhon takana oli vain pimeää ja siellä lensi joku... Se oli lepakkoluola. Päätimme ensin kiertää koko luolan, mutta kun olimme jo matkalla toiseen suuntaan, totesin, että eiköhän me nyt vaan mennä! Siinä taisi ylittää itsensä vähän yksi jos toinenkin. Ajattelimme Anun kanssa, että jos meidän edellä oleva nainen vie sinne vauvan, niin kai mekin voidaan sinne mennä. Ja niin me mentiin - jahka olin ensin ottanut Artun syliin ja Anu oli tarttunut käsilaukkuni olkaimeen. Rauhallisesti ja ihan hiljaa pääsimme luolaan, jossa pysähdyimme. Vyötäisilläni melkoisen tiukassa saksiotteessa ollut kummipoikakin uskaltautui avaamaan silmänsä ja jopa ihastelemaan sinisessä valossa suhahtelevia lepakoita, joiden lentämisen tunsi pieninä ilmavirtoina pään molemmin puolin. Hieno kokemus kertakaikkiaan.

Illansuussa pitkään ja hartaasti odotettu kummisetä liittyi vihdoin seuraamme, jonka jälkeen olimme Anun kanssa lähes ilmaa Artulle. :) Kiersimme Schönbrunnin puutarhaa ja puistoa hetken, jonka jälkeen suuntasimme keskustaan iltapalalle. Kotimatkalla näimme kirkkoja ja palatseja iltavalaistuksessaan sekä pysähdyimme nauttimaan katusoittajan kauniista sellomusiikista.

Lauantaina pääsimme Anun kanssa shoppailemaan ihan kaksisteen, kun Jussi lähti Artun kanssa tekniikkamuseoon. Siellä pojat olivat tehneet kuvankäsittelyä ja muuta mielenkiintoista. Museon ja välipalan jälkeen he suunnistivat MQ:lle, jossa Jussi oli ladannut vastaavan kuvankäsittelyohjelman omalle koneelleen. Tämän lisäksi he olivat ajaneet sähköautoradalla ja pelanneet robottijalkapalloa ranskalaisia vastaan - ja voittaneet! Monen tunnin shoppailun jälkeen treffasimme pojat MQ:lla ja lähdimme kohti Prateria, huvipuistoa. Kummastelimme laitteita vierestä, puputimme Langosia, erittäin rasvaista valkosipulileipää, ja suuntasimme kohti pääkohdettamme Riesenradia, vanhaa ja valtavaa maailmanpyörää. Hitaasti ja vaappuen Riesenrad nosti meidät pimenevän kaupungin ylle, josta näkymät olivat hienot.

Illan päätteeksi pysähdyimme hetkeksi kuuntelemaan Rathausin ulkoilmaelokuvateatteriin Carmen-oopperaa. Reporankana kuunteleva Arttu muistutti meitä, niin kuin joka ilta tähän asti, että hän ei ole koskaan valvonut näin myöhään. Mutta kerrankos sitä lomalla vähän valvotaan... :) Nukkumattia ei tarvinnut tänäkään iltana kovin pitkään huudella, sillä kummitädin iltasadun jälkeen meni varmaan taas minuutti, kun poika jo veteli sikeitä.

Sunnuntaina ehdimme nähdä vähän kaupunkia, muutaman kirkon ja hienoja perhosia kauniissa Schmetterling Hausissa. Ennen lähtöä vieraat vietiin schnitselille ja sitten jo kotiin pakkailemaan. Arttu sai "tuliaisensa" etukäteen, kun annoimme Jussin kanssa jännittävän eläinaiheisen kirjan, jonka avulla tutkimusmatkailija Arttu voi jatkossa keksiä uusia, omia eläinlajeja. Saattelimme ihanan viikonlopun jälkeen hyvin haikein mielin vieraat lentokentälle, mutta pianhan me jo tullaan perässä. Sitten taas nähdään!

Unikeonpäivä

Hyvää syntymäpäivää 1-vuotias kummitustyttömme Ella! Etäpusuja ja -halauksia! Otetaan uusintajuhlat, kun kotiudumme täältä.

Tänään on myös unikeonpäivä - ilmankos niin väsyttää... :)

Käytiin Jussin kanssa lounaalla yhdessä niistä "tuossa vois käydä joskus" -paikoista. Olimme ravintolan ainoat asiakkaat, sillä lounasaika veteli viimeisiään, mutta emme joutuneet suinkaan syömään kaksin. Seuranamme oli ravintolan oma maskotti, leppoisia pappapäiviään viettävä beagle, joka tepsutteli perässämme puutarhaan ja löhöili nurkassa, kunnes tuli pääruuan vuoro. Kanaschnitselin tuoksu sai siihenkin koissuliin eloa ja siitä alkoi herkeämätön nuunaus. Alkuun se istui pöydän päässä ja tuijotti molempia ruskeilla silmillään. Oli siinä toisaalta etunsa, sillä se hätisteli lautasistamme kiinnostuneita ampiaisia pois. Kun Jussin lautanen oli tyhjä, koissu siirtyi pöydän alle ja kohta joku jo tökki reittäni. Kun tökkiminen ei riittänyt, piti huomiota saada aivastelemalla. Kun aivastelullakaan ei irronnut herkkupalaa, hän kävi näyttämässä pöydän päässä, miten hienosti hän osaa istua ainoastaan takajaloillaan. Kun ei tämäkään tuottanut tulosta, hän hipsi takaisin pöydän alle ja lepuutti päätään reidelläni, kunnes tarjoilija haki lautasen pois. Sortumisen paikkoja oli kyllä lukuisia, mutta pysyin lujana. :) Ehkä se toisen piffin loppu päätyy kuitenkin lopulta harmaahapsisen ystävämme ruokakuppiin. Kun lähdimme ravintolasta, ystävämme saatteli meidät ovelle, jonne hän jäi häntä heiluen tuijottamaan. Kotona muka kuulin rapusta Rajakadulta tutun kilinän, jollainen Taavin talutushihnasta kuuluu. Koti-ikävä vai koirakuume? :)

Tänään olisi luvassa vielä vähän siivousta, sillä huomenna saamme aivan erityisiä vieraita. Kummipoika Arttu päsähtää äitinsä Anun kanssa tänne lentokoneella heti aamusta. Loppuviikosta on siis odotettavissa paljon hauskaa ohjelmaa ja aikaisia herätyksiä. Odotamme teitä niin kovasti! :)

Ostomaniaa

Maanantaista ja tiistaista muodostui oikein ostospäivät. Olin saanut Kaisalta kolme hömppälehteä, joissa oli viimeisimmät tähtitaivaan juorut ja muotivinkit. Niiden innoittama keksin, että tarvitsen ehdottomasti pitkän mekon, jotkin kesäiset, ehkä jopa koristeelliset sandaalit, näyttävän bling-sormuksen, uutuuskierrepinnejä ja oranssinpunaista kynsilakkaa. Maanantaina etsin mekkoja ja kiersin vaatekauppoja. Löytyihän sitä yksi kesämekko, jolle odotellaan nyt vain vähän lämpöisempiä päiviä. Tiistaille sain hauskaa shoppailuseuraa Cathysta, joka viettää myös leppoisia lomapäiviä miehensä työskennellessä Jussin kanssa. :) Kengät löytyivät, mutta ei ihan sellaiset, jotka sieluni silmillä näin. Sellaisiakin olisi ollut, jos jalkani olisi ollut kokoa 36 tai 40. Sitten piti vähän punnita hintaa ja käyttömukavuutta. Nekään ei aina esiinny samassa kengässä varsinkaan silloin, jos haluaisi vielä jotain positiivisella tavalla säväyttävää koristusta. Halusin jotkut hömppäsandaalit, mutta kuitenkin sellaiset, joilla voi kävellä. Ostamani sandaalit maksoivat 9,95€, on jotain muovia, varmasti tehty Kiinassa ja todennäköisesti aiheuttavat rakot. Ne oli kuitenkin varteenotettavista vaihtoehdoista tyylikkäimmät ja mukavimmat, mutta kovana kilpailijana olivat kuitenkin eräät 5 euron sandaalit, joissa olisi ollut jotain koristusta, mutta jotka karsiutuivat mukavuusmittelössä.

Cathyn kanssa keksimme, että ostamme tee-se-itse akryylikynsisetin ja vietämme "tyttöjenpäivän" tuukauksen ja viinilasillisten merkeissä. Sellainen päivä olisi luvassa ensi maanantaina. :) Jotenkin mulla on sellainen tunne, että kaikki ei välttämättä mene ihan niin kuin Strömsössä, mutta hauskaa meillä on varmasti.

Nimen juhlaa

Oman nimipäiväni lisäksi tänään juhlittiin muitakin, erityisesti yhden pienokaisen uunituoretta nimeä. Onnea Elvi! Sinun nimesi juhlapäiväksi järjestyi siis 27. kesäkuuta.

Virkistävä vieras Lontoosta

Perjantaina saimme vieraan kaukaa Lontoosta. Vaihdoimme kuulumisia, nautimme spritzereitä ja kävimme syömässä lapiollisen "mättöä", vähintään puolikkaan sian, laudallisen leipää ja paketillisen emmentaalia. Tarjolla olisi ollut myös metreittäin olutta ja makkaraa. Kevyt iltapala siis. En edes halua tietää, mitä kyseinen ravintola tekee niille ruuantähteille, joilla ruokkisi nelihenkisen perheen ja sen naapurit. Lauantaina saattelimme Kaisan bussille, joka oli matkaamassa kohti häähumua. Ihania juhlia koko seurueelle!

Kun nyt kerta olimme kaupungilla, kävimme katsomassa Votiivikirkon sisältä. Se oli todella kaunis, huomattavasti pelkistetympi kuin esimerkiksi Stephansdom, mutta silti siron koristeellinen. Löysimme sattumalta myös toisen, Wienin vanhimman kirkon Ruprechtskirchen vuodelta 1137. Se oli aivan eri maailmasta kuin mikään muu täällä näkemämme kirkko. Se oli pelkistetty ja hyvin pieni kirkko, jossa oli lämmin ja intiimi tunnelma. Kuuntelimme hetken kirkossa harjoittelevia soittajia ja jatkoimme matkaa. Erityisen mielenkiintoinen yksityiskohta oli läpinäkyvä arkku, jossa oli luuranko...

Kino unter Sternen

Tiistai-iltana nautimme kaupungin tarjoamasta Karlplatzin ulkoilmaelokuvateatterista "Kino unter Sternen" sekä elokuvaa edeltävästä paikallisesta musiikkitarjonnasta. Ison valkokankaan eteen oli aseteltu tuoleja, mutta koska neljän hengen seurueellemme ei ollut kaikille paikkoja jäljellä, leiriydyimme monen muun keskelle maahan. Harmi, kun ei sattunut sitä kätevää retkipeittoa mukaan, mutta lämpöisen päivän jälkeen maa oli lämmin ja yllättävän siisti. Ihmiset makoilivat peitoillaan ja söivät eväitään. Välillä joku loikki hakemaan grilliruokaa tai vessaan. Tunnelma oli niin rento ja varsin kotoisa, että se oli kuin yksi valtava olohuone taivasalla.

Elokuva, jota olimme tulleet katsomaan oli nimeltään Jugofilm (1997). Sodan kauheista seurauksista tämä elokuva jätti mietittäväksi sukupolvelta toiselle siirtyvän vihan, joka juurtuu syvälle erottaen ihmisiä, ystäviä, perheitä, jopa perheenjäseniä. Erilainen, ei mikään Hollywood-pätkä. Siksi myös mielenkiintoinen ja maailmankuvaa avartava elokuva.

Kotikemisti Kirsi

Taas alkoi yksi uusi viikko. Jotain tekemistä voisi itselleen kehitellä. Tämän päivän ohjelmassa oli kuitenkin tukan huolto. Lähdin DM:ään ostamaan hiusväriä ja pohdin vielä matkalla, että uskaltaisikohan sitä kokeilla vähän jotain uutta. Haaveilin raidoista. Seisoin värihyllyn edessä, jossa valikoima oli vastaava kuin missä tahansa Sokoksella. Se ei kuitenkaan tuonut helpotusta päätöksen tekoon, sillä kampaajana tiedän, mitä todennäköisimmin tapahtuu, kun yritetään tehdä lähes mustaan tukkaan vaaleampia raitoja. Lisähaasteen heittää se, että maantienharmaa tyvikasvu ja auringon astettain haalistama päällitukka muodostivat "kivan" kontrastin mustan latvan kanssa. Toisaalta ajattelin, että onneksi tämä DM on tässä lähellä, että on sitten helppo hakea paikkausta, jos tukasta tulee täysi susi. Valinta piti tehdä kahden merkin välillä, joiden merkittävin ero oli lähes 5 euroa. Päädyin kuitenkin tuttuun ja tehokkaaksi todettuun vaihtoehtoon. Poly color ei ole pettänyt vielä kertaakaan! :)

Kotona sitten leiriydyin eteisen peilin eteen, vedin hiostavan muovimyssyn päähäni ja aloin nyppiä muovisella koukulla ohuen ohuita tupsuja. Ohuen ohuilla ei voi mennä ihan pahasti pieleen: jos tulee vähän liukuvärjätty malli, niin eipähän erotu liikaa. Monen tunnin puuhastelun jälkeen lopputulos oli yllättävän onnistunut! Raidoista tuli ihmeen tasaiset eikä arvaisi, että latvassa oli vuosien kertymät kaupan tummanruskeaa väriä. Ilme on nyt semmoinen kuparinsävyinen ja kivan kesäinen. Katsellaan tätä nyt hetken.

Illalla pelailimme vähän Jussin kehittelemää sanapeliä yleisimmistä saksan kielen sanoista. Olisihan meillä tuo kirja, jossa olisi monenlaisia kielioppi- ja sanastotehtäviä, mutta kun meillä nyt on tavattu tehdä itte...

Extreme-sunnuntai

Sunnuntain ohjelmassa oli retkeilyä ja reippailua korkeammissa maisemissa. Aamun unet karisivat silmistä viimeistään siinä vaiheessa, kun huomasin teekupissani kärpäsentoukan. Vieläkään en ymmärrä, missä kohdin pussiteen valmistusprosessia kyseinen toukka on joutunut teekuppiini, mutta se oli vain yhden hörpyn päässä vatsastani. Ja vaikka Jussi kuinka yritti sanoa, ettei se toukka selviytyisi mahassa kärpäseksi asti, en voi olla ajattelematta moista iljettävää ajatusta.

No kärpäsällötyksestä virkistyneenä pakkasimme repun ja lähdimme suunnistamaan kohti Kahlenbergin vuorta ja viiniviljelyksiä. Bussin ikkunasta ihastelimme hulppeita taloja sekä näkymiä kaupunkiin ja viinitiluksille. Reittimme oli selvä: näköalaterassin ja näkötornin kautta tiukkaa alamäkeä pieneen heurigen Hirtiin syömään lounasta, jonka jälkeen reippaillen maauimalaan. Maisemat näkötornista olivat tuulen myötävaikutuksella kirjaimellisesti henkeäsalpaavat. Alamäet ja ylämäet puolestaan tarjosivat monipuolista treeniä jalkojen eri lihaksille.

Retken ehdottomasti jännittävimpiin hetkiin kuului ruokailu paikallisella viinitilalla. Paikalliset viinituvat, Heuriger, ovat pieniä pellon keskelle pystytettyjä hökkeleitä, jotka "palvelevat" janoisia ja nälkäisiä kulkijoita. Juomat tilattiin tarjoilijalta, mutta ruoka piti hakea sisältä "buffetista". Buffet oli käytännössä epämääräisen näköisiä patoja ja lautasia kassan takana olevalla pöydällä, josta olisi pitänyt osata valita houkuttelevimmat lajikkeet. Seinällä oli ruoka- ja maustelista, mutta se ei siinä tilanteessa mitenkään erityisesti lämmittänyt. Lisäjännitystä toi se, että kassaneiti/emäntä kieltäytyi alkutekijöiksi puhumasta englantia. Siinä me sitten Jussin kanssa yritimme kovasti ymmärtää ja tulla ymmärretyiksi. :) Jussilla valinta sujui nopeasti, kuten aina, kun taas itse aloin lähinnä panikoitumaan - kuten aina. Kyselin emännältä lautasia viisoen, että mitä tuon on ja mitä tuo on. Vastaukset eivät tuoneet ratkaisua, joten emäntä päätti vähän auttaa. Ymmärsin, että kyseessä olisi jonkinlainen lihapulla hapankaalilla. Se ei kuulostanut ollenkaan pahalta, mutta kun emäntä otti isosta kattilasta kelmuun käärityn valkoisen pallon ja halkaisi sen, aloin vähän epäilemään valintaani. Hän laittoi lautaselle reilusti hapankaalia, lurutti päälle jotain lientä ja tuikkasi lautasen mikroon. Hivenen huvittuneena lähdimme ulos terassille odottelemaan annosta. Jussi oli jo saanut oman liha(läski)viipaleensa hapankaalilla ja perunoilla. Ulkona meitä odotti lasilliset punaviiniä. Jännittävästä ulkonäöstään huolimatta "lihapulla" osoittautui erittäin maukkaaksi. Se oli nimensä mukaisesti lihapulla: pullaa muistuttavan pallon sisällä oli lihahakkelusta, joka todennäköisesti oli sitä samaa tavaraa nahkoineen päivineen, mitä Jussin lautasella oli, mutta yritin olla ajattelematta sitä liikaa. Liemi, joka teki siitä mehukkaan, oli varmasti jotain lihalientä. Kaiken kaikkiaan se maistui aivan Saarioisen kinkkupitsalta, josta oli vain tehty pallo. Oikein onnistunut arpa! Elämystä vähän häiritsi sadanlaiset pörriäispistiäiset, jotka olivat aivan tavattoman kiinnostuneita lautasistamme. Näytimme varmasti pöljiltä vaihtaessamme kolme kertaa pöytää, kun amppareita alkoi kertymään jalkoihimme kolme liian monta. Mutta maisemissa sen sijaan ei ollut valittamista!

Lounaan nautittuamme lähdimme kipuamaan sitä tiukkaa mäkeä takaisin ylös, jota olimme hetki sitten nytyyttäneet alas. Siinä äheltäessä meinasi kyllä vastasyöty lihapulla tulla vastaan. Onneksi loppumatka oli taas alamäkeä kulkiessamme viiniköynnösten väleistä kohti lasten kiljahduksia. Maauimala, jonne olimme matkalla, on kuuluisa huikeista maisemistaan, ja kyllähän niitä kelpasi altaan reunalta ihastella. Toisessa suunnassa siinti Kahlenbergin vuori, kun taas toisessa suunnassa "alhaalla" aukesi kaupunki. Allas ympäryksineen oli tupaten täynnä, mutta olimme niin odottaneet veteen pulahtamista, ettei muita oikein edes huomannut. :) Onnistuimme löytämään nurmikolta retkipeiton mentävän aukon, jossa sitten loikoilimme ja nautimme auringosta ja rantatunnelmasta. Tuuli viilensi alkavaa iltaa mukavasti ja päätimme seitsemän maissa lähteä kotiin päin. Kotona teimme vielä virkistävät rosé-spritzerit.

Ötökkätunnelmissa mietin vielä aamun toukkaa ja muita heinällä liftaafia punkkeja, joita päivän retkellä olimme saattaneet poimia kyytiimme. Minne kaikkialle ne ovat voineetkaan vaeltaa...? Vaikka punkkitarkastuksen jälkeen saldo oli nolla, en silti päässyt ajatuksesta irti. Ja entä jos punkki olisikin löytynyt, niin miten ihmeessä olisin muka pystynyt nukkumaan kaikessa rauhassa aamuun, jotta olisin voinut kipaista hakemassa punkkipinsetit apteekista. En mitenkään. Olisinko antanut punkkiloisen vain imeskellä kaikessa rauhassa pää ihoni alla? Tuskinpa. Pitäisiköhän ihan vaan tulevaisuuden varalle käydä ostamassa sellaiset pinsetit...?

AKH, Jamiroquai ja Paul Anka

Känkkäränkkäaamun jälkeen päivä lähti kuin lähtikin käyntiin ja pääsimme liikenteeseen tuntien säätämisen jälkeen. Alkuperäinen suunnitelma Hermannin rantabaarista ja livejazzista vaihtui huonon tukkapäivän takia 8. ja 9. Bezirkin kaupunkikierrokseen. Reitille mahtui mm. muutama pieni puistoalue, kirkko poikineen, jännittäviä putiikkeja ja kiemurtelevia katuja. Kierroksen pääkohteena oli AKH eli Wienin yliopiston kampusalue, joka on vanhan köyhäinsairaalan aluetta. Nyt se on sairaalan sijaan köyhäinopiskelualue. :D Isoimmalla sisäpihalla oli neljä ravintolaa, joista valitsimme suosituimman silläkin perusteella, että ravintolalla oli oma panimo ja hiiligrilli. Söimme pitkän kaavan mukaan hyvin pitkään. Jussi valitsi pienen annoksen grillattuja ribsejä, jotta voisi ottaa alkupalaksi grillimakkaran. Pieni ribsiannos oli kuitenkin puoli sikaa, joten olisin halunnut nähdä sen ison annoksen! Pelkkä vierestä katsominen sai tuskahien pintaan. Oma alkupalani sisälsi grillattuja, mutta kylmiä kasviksia pestossa ja pääruuaksi otin hampurilaisen bio-pihvillä. :) Oli oikein maukas onnellinen lehmä! Vatsat pullollaan jatkoimme kierroksen loppuun ja tähtäsimme iltahämärän maissa raatihuoneelle, jonka edessä on ulkoilmaelokuvateatteri, jossa näytetään ilmaiseksi monenlaisia musiikkitaltiointeja rockista oopperaan ja balettiin. Illan ohjelma alkoi Jamiroquain livetaltioinnilla "Jamiroquai plays Avo Session Basel", jota seurasi Paul Ankan "Rock Swing Live in Montreal". Olo oli melko epätodellinen, kun istuimme retkipeittoon kääriytyneinä yönsinisen taivaan alla, valaistun raatihuoneen edessä katsomassa jättiscreeniltä tunnelmaltaan ja musiikiltaan loistavia konsertteja.

Ohjelman päätyttyä päätimme ennen kotiin lähtöä kulkea vielä luunvalkoisen ja pitsimäisen Votiivikirkon ohi nähdäksemme sen iltavalaistuksessaan, mutta juuri kun olimme pääsemässä kirkon kohdille, kaupunki päätti vetää töpselin irti klo 24. Jotain jäi siis vielä näkemättä silläkin suunnalla.

Ikea-shopping

Pitäähän sitä joka kesä käväistä Ikeassa - myös Wienissä! Lähdimme bussiseikkailulle kauppalistalla puukko, puuhaarukka, kauha, pikkulusikoita ja bilareita. Teimme alkuun katselukierroksen, kuten tavallisestikin. Wienin Ikea oli aika äkkiä nähty, sillä se oli melko typistetty malli kotimaisesta versiostamme. Kun olimme haalineet kaikki kotiin mukanamme lähtevät tavarat sekä näkkäriä ja puolukkamehua, hakeuduimme kassan kautta lihapullille. Lihapullat olivat aivan yhtä makoisat täälläkin, mutta miksi niihin peruniin oli pitänyt sotkea persiljaa. :b

ImPuls Tanz

Päivä sujui rattoisasti hikoillen ja iltaohjelmaa odotellessa. Olimme menossa katsomaan MQ:n sisäpihalla järjestettävää ilmaista tanssiesitystä, joka avaa jokusen viikon kestävät ImPuls Tanz -tanssiviikot. Esitys oli huikea bollywood-ilotulitus, josta ei puuttunut väriä eikä mystiikkaa. Täytyy sanoa, että olivat melkoisen shown onnistuneet järjestämään! Sehän on selvää, ettei niillä videoklipeillä ja ihanalla puspushalihali-ilottelulla ole mitään tekemistä tavallisen intialaisen arjen kanssa, mutta kuten sanottu, show oli loistava ja sai ainakin minut hyvälle tuulelle. Ainut asia, mikä vähän harrasi esityksen seuraamista, oli etualalle pakkautuneet pitkät ihmiset, jotka yhdessä alaspäin viertävän pihan kanssa muodostivat ikävän näköesteen. Tutisevin pohkein ja jännittynein niskoin yritin kuikuilla päiden välistä, mutta en suinkaan ollut huonoimmassa asemassa. Vieressäni seisova tyttö näki esitystä ainoastaan kameransa avulla.

Esityksen jälkeen poikkesimme kotimatkalla Das Möbelissä lasillisella. Paikka oli hauska ja erityinen siitä, että kaikki baarin huonekalut ovat myynnissä. Jos tykästyy tuoliinsa, sen voi ostaa kotiin siltä istumalta. :)

Sokeria säästämättä, kaloreista tinkimättä!

Olin saanut sähköpostiin loistavia uutisia koskien syksyä. Siitä riemuissani lähdin etsimään kummitytölle syntymäpäivälahjaa keskustasta. Olin luvannut itselleni myös jäätelöannoksen Zanoni & Zanonissa. Lahja löytyi osittain, mutta shoppailu oli pakko lopettaa tuskastumisen ja nälän vuoksi. Halusin kuitenkin sinne jäätelölle, joten nälkäasia oli hoidettava alta pois. Hetken helpotuksen tarjosi Wiener Würst, nakkikoju. :) Olen tottunut arpomaan mausteiden kohdalla, mutta makkara-arvonta oli ihan uutta. Valitsin turvallisimman näköisen, Frankfurterin, joka oli siis keitetty nakki. Mausteiden kohdalla ei tarvinnut liikaa miettiä, sillä vaihtoehtoina oli sinappi ja ketsuppi. Siinä grillin kylkeen nojaillen nautin hodarin keitetyllä nakilla ja join olutta lasituopista - tyylillä siis. ;)

Vihdoin oli jäätelön vuoro - sokeria säästämättä, kaloreista tinkimättä! Minulle sattui ehkä siirappisin tarjoilija ikinä, jolta eivät imelyydet loppuneet. Hymyilin kohteliaasti, vaikka lirkuttelu ei ihan uponnutkaan tähän paatuneeseen kotirouvaan italiaanon sinnikkäästä yrityksestä huolimatta. :) Tekihän hän vain työtään. Mutta kun hän lopuksi tuumasi, että jäätelö oli ollut yhtä "sweet" kuin minä, tuumasin hänelle, että hän puolestaan on jo vähän liiankin sweet. ;)

Laukkumetsällä

Edelliseltä lauantailta oli jäänyt kaihertamaan yksi pieni käsilaukku, jota lähdimme kuikuilemaan, josko se olisi siellä edelleen. Olihan se, mutta nyt sen oli jo joku mummojen aarteita vaaniva korppikotka löytänyt omalle pöydälleen. En tiedä, paljonko mummu olisi kassistaan pyytänyt viikko sitten, mutta nyt risaisella, mutta vanhalla ja siksi arvokkaalla kassilla oli hintaa 25€. Ei se nyt sinänsä ole paha, mutta olin ajatellut kassille hinnaksi jotain 5 euroa sen surkean kunnon vuoksi. Sai korppikotka pitää haaskansa. Taidan tehdä sellaisen kassin itse jahka täältä kotiudun sorvin ääreen. :)

Kirpputorin jälkeen kävimme MAK-museossa, jonne on lauantaisin vapaa pääsy. Museossa oli tuskaisen kuuma ja meinasi turnauskestävyys loppua ens alkuun. Päätimme nauttia virvokkeet museon kahviossa, mutta meinasimme tippua tuolilta, kun näimme hinnat. Se oli selkeästi kesän kallein pikkulimppari.

Kenkiä ja kaalinpäitä

Tänään päätin lähteä läheiselle torille ostamaan vihanneksia ja hedelmiä sekä mahdollisesti leipää. Ja ihan yksin! Rohkeutta piti kerätä taas lähemmäs kahteen, mutta pääsin kuitenkin lähtemään. Matkalla poikkesin muutamaan megalomaaliseen kenkäkauppaan. Yksi niistä myi ainoastaan korkokenkiä, eikä yhdenkään korko jäänyt alle 6cm. Kokeilin ihan kurispäiten yksiä kenkiä, joissa korko oli varmasti +10cm, enkä pystynyt ottamaan askeltakaan. :) Ja kauppa kuhisi naisia! Viereinen kauppa oli samaa ketjua, mutta tarjosi terveellisempiä vaihtoehtoja naisille sekä kenkiä myös miehille ja lapsille. Hinnat olivat aika houkuttelevia, mutta laadusta voidaan olla montaa mieltä. Tällä laidalla kaupunkia tyylit ja hinnat eroavat melkoisesti Mariahilferistä ydinkeskustasta puhumattakaan. Täällä kengissä pitää olla bling blingiä ja mielellään vielä parilla, kolmella ruusukkeella höystettynä. Jos on vielä helmiä ja jonkinlaista kirjontaa, mielellään runsaissa eri väreissä, sitä paremmat. En oikein löytänyt itselleni sandaaleja... Yhdessä kaupassa oli kaikki ballerinat 10-12€. Kotona olisin sortunut varmasti! Olisin etsinyt hyllystä kengät - ehkä jopa kahdet - vaikka väkisin, kun sai niin halvalla! Mutta täällä olen kumman saita, tavallistakin nuukempi. Johtuukohan se siitä, että laukussa on tilaa hyvin rajoitetusti, joten ostokset tulee harkita erityisellä tarkkuudella. Tiedän, etten kuitenkaan malta jättää tänne mitään. Tai sitten se johtuu siitä, että käteisellä maksaessa näkee sen kuluvan rahan toisella tavalla kuin kortilla ostaessa. Kun en varsinaisesti tarvinnut ballerinoja, kun nämä 5 vuotta vanhat on vielä ihan hyvät, niin en sitten edes vakavasti harkinnut yksiäkään. Ostan vaikka ensi kesänä taas sellaiset, jotka kestää seuraavat 5 vuotta. Sitä on oppinut vuosien saatossa tuntemaan jalkansa, joten on ihan turha ajatellakaan kenkiä, joissa on jotain muovisia remmejä tai ihme virityksiä varpaiden välissä. Kenkä, joka jännästi painaa jo kaupassa, tekee sitä joka askeleella aina ja ikuisesti - ja jää käyttämättä.

Pääsin lopulta torille. Olin varautunut repulla ja parilla muovipussilla. Kotona oli kirjoittanut muutaman avainsanan paperille, jos vaikka tarvitsisin asiaan kuuluvaa sanastoa. Tottakai tori piti kulkea ensin päästä päähän hintavertailun vuoksi. En ostanut vesimelonia siitä kojusta, jossa poika PUHALSI kärpäsiä pois ennen kelmun laittamista, vaan siitä, jossa mies oli ihan äskettäin halkaissut lohkoja kokonaisesta melonista eikä puhallellut niitä. Kilo maksoi 59 senttiä. Sitten ostin ihanalta papalta kananmunia omalla sujuvalla englantisaksallani. 10 munaa maksoi euron. Jouduin ostamaan nyrpeältä mieheltä punasipuleita, koska muilla ei niitä ollut. Leivän kipaisin hakemassa torin reunalla olevasta leipomosta. Oliivileipä maksoi 1,30€. Torin alkupäässä oli iltapäiväale. :) Olin pistänyt jo edellisellä kerralla merkille, että parissa ensimmäisessä kojussa oli kattavin valikoima hedelmiä ja vihanneksia sekä loppupäätä edullisemmat hinnat. Ostin auringon mehevöittämiä luumuja sekä banaaneja. Kojussa oli kaikki euron per kilo. Banaaneista se oli hyvä hinta, luumuista en osaa sanoa, mutta kai se oli ihan hyvä, kun "asiantuntijan" näköinen tumma mieskin osti niitä varmistaessaan vielä hintaa. 6 banaania ja 5 luumua maksoivat yhteensä 1€. Viereisestä vihannespainotteisesta kojusta ostin ison kerän salaattia, 3 terttutomaattia ja yhden paprikan yhteishintaan 1,70€.

Kun olen ostoksilla kaupassa ja etenkin torilla, olen usein ihan hukassa tuotteiden kanssa. En aina tiedä, mitä mikäkin on tai mistä ja mitä kannattaa ostaa. Erinomainen taktiikka on seurata paikallisia ostoksillaan, mutta toki sillä tavalla hienovaraisesti kuikuillen ja pälyillen. Torilla ostan sieltä, missä käy kovin kuhina ja ostan samoja asioita, joita paikallisetkin. Luumukopalla kävi kuhina, joten minäkin ostin luumuja. Kauppareissut saattavat kestää tunnin, toisinaan kaksi, mutta minullahan ei ole minnekään kiire.

Rytinä on rytinää myös saksaksi

Sovimme lounastreffit ja kävimme samalla katsastamassa Julian suositteleman Carlan, joka oli kierrätyskeskus-kirpputori. Tavaraa oli valtavasti: oli astioita, elektroniikkaa, huonekaluja ja jonkin verran vaatteita. Hintojen edullisuudesta ei oikein osannut sanoa mitään, koska kaikkia tavaroita ei oltu hinnoiteltu kovinkaan selkeästi. Mitään ei jäänyt käteen, joten poistuimme lounaalle Poin of Saleen, jossa söimme maittavan Mittagsmenuun. Siitä Jussi palasi töihin ja Kirsi lähti humputtelemaan kaikessa rauhassa keskustaan ja söi kuuluisassa Zanoni & Zanoni gelateriassa jäätelöannoksen, josta ei kaloreita puuttunut. Illalla olimme menossa katsomaan elokuvaa Gasometerissä, vanhassa kaasusäiliössä, sijaitsevaan elokuvateatteriin - saksaksi dubattuna tietenkin! Transformers 3 3D:nä tarjosi aivan yhtä paljon räiskettä ja rytinää kielestä viis. Paljoa emme ymmärtäneet, mutta tuskimpa jäimme paljosta paitsi. :)

Taas yksi museopäivä

Sää ei ollut järin hyvä, vaan ulkona tuuli niin että päät melkein irtosivat eikä sateen mahdollisuuttakaan oltu täysin suljettu ulos. Sää muutenkin tuntuu vaihtelevan täällä Wienissä ilmiömäisen nopeasti. Puoli tuntia sitten ollut tuskaisen kuuma helle saattaa yht'äkkiä vaihtua myrskyyn ja kymmenen asteen kieppeille putoavaan lämpötilaan. Ei mikään ihme, ettei säätiedotukset tunnu oikein pitävän paikkaansa. Ei edes seuraavalle päivälle.

Koska oli kuun ensimmäinen sunnuntai, tiesimme, että Wien-museoon oli vapaa pääsy. Päätimme siis suunnistaa sinne. Museossa oli kaikkea esineistöä ja taidetta Wienin historiasta. Osa teksteistä oli jopa englanniksi, joskin nähtävää oli niin monessa kerroksessa, ettei plakaatteja oikein jaksanut lukea. Hienointa museossa olivat yli satavuotiaat (isot) pienoismallit ydinkeskustasta ja lavastetut huoneet. Esihistoriallisen ajan ystävänä pidin myös varhaista esineistöä esittelevästä näyttelystä. Lisäksi näytillä oli haarniskoja ja taidetta.

Possujunassa ompi tunnelmaa...

Palasimme Karlsplatzilta kotiin vanhalla raitiovaunulla, joita Kirsi kutsuu "possujuniksi". Niillä matkanteko on hauskaa ja samalla näkee enemmän kaupunkiakin kuin maanalaisella matkustaessa.

Vieraita pohjolasta

Keskiviikkona haimme lentokentältä juuri laskeutuneet vieraamme ja puksuttelimme junalla kotia kohti. Saimme tuliaisiksi kuohuvaa, kahvia ja kengät, joita jalkani olivat ikävöineet. Veimme matkasta uupuneet vieraamme syömään läheiseen italialaiseen ravintolaan I terroniin.

Torstai oli varsinainen kaupunkipäivä, johon kuului visiitit Karlskircheen ja Stephansdomiin sekä vaate- ja kenkäkauppoihin. Lounaan söimme Hidden kitchenissä, jonne Jussikin saapui työn keskeltä. Aamu oli auennut helteisenä, mutta iltapäivällä hurja tuuli pudotti lämpötilan +30 asteesta iltapäivän +15 asteeseen. Vaikka ilta näytti sään puolesta melko synkältä, päätimme kuitenkin lähteä nauttimaan ilmaiskonsertista MQ:lle. Iltapalaksi napattiin snägäriltä nuudelia sekä reilut hodarit.

Perjantaina vietimme päivän Schönbrunnissa, jossa ihastelimme valtavaa puistoa, hulppeaa palatsia ja puutarhan kukkaloistoa. Sukelsimme myös labyrintin syövereihin. Kotimatkalla poikkesimme schnitzelille Lounarin suosittelemaan perinteiseen Beisliin. Jostain syystä en valinnut schnitzeliä, vaikka ei n. 200 grammaa paneroitua emmentaalia sekään ollut kovin kevyt vaihtoehto. Kyllä taas sulateltiin...

Lauantaina veimme vieraat haistelemaan kirpputoritunnelmaa Naschmarktille. Kauppakiintiökin oli vielä avoin. Lounas nautittiin keskustan kahvilassa, jonka jälkeen uppouduimme taiteen maailmaan Leopold-museossa. Iltapalalle menimme Kolariin, joka ei harmiksemme ollut vielä lounasaikaan auki. Vatsat sopivasti täynnä Helena ja Sinikka lähtivät jo hotellille, kun me loput jatkoimme kohti Sommerstagea ja illan ilmaista jazz-keikkaa. Ilta oli sen verran viileä, että olimme kotona jo ennen kymmentä.

Sunnuntaiaamuna hyvästelimme vieraamme, jotka olivat junamatkan sijaan valinneet taksikuljetuksen kentälle. Miksi ihmeessä? :) Vaikka viikonlopun museo- ja kävelysaldo oli varsin kiitettävä, hyödynsimme kuitenkin vielä Wien Museumin ilmaispäivää.