Belvederen puutarha jäi edellisellä vierailulla näkemättä, joten Jussi teki torstaina tavallista lyhyemmän päivän ja lähdimme puutarhakävellylle. Keskiviikon, melko syksyisen sään jälkeen oli hivenen vaikea uskoa, että pihalla todella olisi 25 astetta lämmintä, mutta olipa onni, etten sitten lähtenyt sillä neuleella!
Puutarha oli kaunis! Ei toki yhtä iso kuin Schönbrunnissa, mutta riitti siinäkin kävelemistä. Altaat, patsaat ja niittymäiset kukkaistutukset sekä rauhalliset ja suojaisat levähdyspaikat tekivät puutarhasta varsin viihtyisän. Prinssi Eugenella oli ollut siellä jopa oma eläintarha leijonineen ja biisoneineen. Kiva! Varsinkin sille leijonalle, kun molemmin puolin oli ollut sijoitettuna pihvi poikineen! Tarkoituksenamme oli ollut kiertää samalla Belvederen kyljessä sijaitseva Wienin yliopiston Botanic Garden, mutta se oli mennytkin oletettua aikaisemmin kiinni. Se nyt sitten jäi seuraavaan kertaan. :)
Seuraavaksi piti keksiä joku ruokapaikka ennen iltaa. Olimme menossa taas istuskelemaan saman seurueen kanssa, jonka kanssa vietimme torstai-iltaa viikko sitten. Hauskoja ja mukavia ihmisiä! Löysimme suositun näköisen italialaisravintolan, jonne päätimme poiketa. Jussi tilasi jotain peruna-muna-gnocheja tai jotain ja itse otin ravintolan omatekoisia ravioleja tulisessa tomaattikastikkeessa. Palvelu oli ripeää ja ystävällistä. Ruoka sen sijaan kuulosti paremmalta kuin maistui. Ei ole helppoa tehdä hyvää ruokaa, joka ei maistuisi Saarioisen eineksille ja saippualle... No mutta se oli ihan hyvää ravintoa eikä jäänyt nälkä! Ehdimme ennen iltatreffejä ottaa viereisestä jäätelöbaarista vähän jälkkäriä. Jussi otti mango- ja vadelma-jogurttijäätelöä. Oma kipponi koostui vanilja-, kookos- ja suklaajäätelöstä, joista viimeksi mainittu oli niin paksua tavaraa, että sitä pystyi melkein jänkkäämään. Maku oli kohdallaan, vaikka koostumus olikin vähän outo omaan suuhun. :) Loppuilta sujui rupatellessa mukavia ja suomikuvaa kohentaessa... :) Erityisen säväyksen iltaan toi melkoisen kookas ja hermostuttavan aktiivinen hämähäkki, joka viritteli verkkojaan Jussin pään yläpuolella. Terassipöytämme sijaitsi nimittäin pienen vajan seinustalla, jonka räystäs tarjosi kodin monenlaiselle öttiäiselle, joista suurinta osaa en onneksi nähnyt. Tarkkaavaisuuteni kyseistä ällötystä kohtaan herätti jonkin verran hilpeyttä itävaltalaisissa tuttavissamme, eikä vakuuttelut "ystävällisestä hämähäkistä" uponnut minuun. :) Kyseinen seurueemme ei-toivottu jäsen ei sitten toteuttanutkaan vikkeläjalkaista hyökkäystään mieheni niskaan, jota se kuitenkin oli suunnitellut koko illan, vaan pysyi lestissään aina loppuun asti - tai ainakin puolille öin, jolloin me jätimme muut jatkamaan iltaa ja vapautimme heidät velvollisuudestaan tiristää keskustelua englanniksi. :) Ehkä näemme taas ensi viikolla!
