Olimme suunnitelleet lähtevämme tänä aamuna Bratislavaan, mutta matkanjärjestäjiä laiskotti perjantai-iltana niin, että suunnittelu jäi monelta osin tähän aamuun. Ysin herätys sekä junien ja laivojen aikataulujen tutkiminen kiristi tunnelmaa heti aamusta, joten hetken jahkailun jälkeen päätimme lykätä lähtöä päivällä. Olihan täällä taas maanantai jokin pyhäpäivä eli vapaapäivä. Lisäksi Jussin työkaverit olivat sanoneet, että Bratislava on päivässä nähty. Rauhoitimme aamun, joimme kahvia, käväisimme kaupassa ja päätimme lähteä ihan vain käpsyttelemään rauhassa ja katsoa, minne päädytään.
Jussi kävi "gigantissa" räpläämässä niitä "tabletteja". Itse viivähdin tuokioksi Apple iPad pöydän ääreen ja katsoin, miltä omat Taidesalkkusivuni näytti kyseisessä laitteessa. No hyvältähän tietenkin, vaikka hienot animaatiot eivät toimineetkaan. :) Seuraavaksi jalat veivät meidät yhteen "tossa vois joskus käydä kahvilla" -paikkaan, jossa join kahvin kaikilla herkuilla: suklaakastikkeella, amaretto-liköörillä ja kermavaahdolla. Oli siinä sitä kahviakin. Kahvila on tässä melko lähellä pienen kirkon kupeessa Neustiftgassella ja sen terassilla on oma vanha suihkulähde. Aivan ihana paikka ja ystävällinen tarjoilijasetä. Se täytyy aina mainita, jos sellaisen onnistuu saamaan!
Tässä vaiheessa olin pysähtynyt jo kaksi kertaa lisäämään laastareita orastavien rakkojen paikoille. Näillä kengillä en siis lähde enää kauppaa kauemmas! Päiväretki johdatti meidät MQ:lle, jossa istuimme Leopold Cafen terassille. MQ:lla on aina paljon ihmisiä ja se on hyvin mielenkiintoinen paikka istua iltaa. Parasta on se, että siellä ei välttämättä tarvitse istua terassilla juoden turistihintaisia spritzereitä, vaan mukana voi olla ihan yhtä hyvin omat eväät ja istua voi jollain niistä lukuisista muovisaarekkeista, jos sieltä vapaan paikan löytää. Viihdyimme terassilla aivan iltaan asti ja kun olimme jo matkalla kotiin päin, eräs meidän torstai-illan ystävistämme tuli sattumalta vastaan. Lähdimme vielä hänen matkaansa ja tapasimme lisää tuttuja. Käväisimme kurkkaamassa hetken paikallista yöelämää ja totesimme, ettemme olleet jääneet mistään paitsi. Seura oli kuitenkin hauskaa ja viihdyimme matkassa jonnekin puoli kahteen asti.
Tämän toimiston matkanjärjestäjät ovat välillä vähän huonoja ennakoimaan, joten olimme aika lailla samassa tilanteessa kuin aamulla. Olimme säästäneet suunnittelutuskan iltaan, mutta koska ilta venyikin odotettua pidempään, sama tuska odotti meitä ei-niin-aamuihmisiä sunnuntaiaamuna. Sen verran olimme katsoneet, että koska niitä junia oikein kulkee, joten tiesimme suurin piirtein, koska kellon pitää pirahtaa.