Tänään oli taas torstai-illoille vakiintunut iltaohjelma, mutta sitä ennen pääsin tutustumaan kaupungin lapsille tarjoamaan iltapäivätoimintaan Stadtparkissa. Valitettavasti paikalle oli eksynyt vain yksi isä lapsensa kanssa. Olin jo ehtinyt haaveilla oppivani lapsilta uusia juttuja, pelejä ja leikkejä, mutta tällä kertaa jouduimme pelailemaan vain aikuisten kesken. Kokeilin kävellä nuoralla, joka ei ihan sujunut edes tuettuna. Lisäksi tarjolla oli jonglöörauspalloja, krokettipeli ja muuta pihapuuhaa. Pelasimme kaverin kanssa korttia ja rupattelimme mukavia. Illansuussa läksimme kohti WerkzeugHia, baaria/ravintolaa, jossa olemme istuneet jo kaksi edeltävää torstaita. Joka kerta porukka on ollut vähän eri, mutta se on ollut vain hauskaa.
WerkzeugH on mielenkiintoinen baari. Sillä on iso terassi, jossa on monenlaista penkki- ja pöytäviritelmää, puita ja puskia ruukuissa, pieni vaja, lyhtyjä ja muuta pientä tunnelmanluojaa. Sisätiloissa puolestaan on keräilyerä vanhoja sohvia ja sohvapöytiä, joista yksikään ei oikein mätsää minkään kanssa, mutta luovat yhdessä lähes harmonisen kokonaisuuden. Oikein hauska ja viihtyisä paikka tavata ihmisiä. Yksi paikan erikoisuuksista on ilmaisen ruuan bileet. Aina silloin tällöin täysin ennalta ilmoittamatta kokki laittaa tietyn musiikin soimaan ja ilmoittaa, että baarin puolella on ruokaa tarjolla - ilmaiseksi. Ja juuri tänään oli sellainen ilta! :D Vaikka kokilla oli sininen tukka, hänen vatsansa koko viesti hyvästä ruuasta. Tarjolla oli kasvisvaihtoehtokin, joka oli jonkinlaista voileipäkakun näköistä juttua, mutta oma valintani oli jauheliha-chili-muhennos, jonka kanssa sai leipää. Se oli oikein herkkua ja maistui weissbierin kera. Tarjolla oli tovin kuluttua myös kakkua, joka oli uunituore, vielä aivan kuuma luumupiirakka. Ja ai että sekin oli hyvää! Tänään ei tarvinnut ottaa euron juustista mäkkäriltä...
Illan lopuksi oli haikeiden jäähyväisten paikka, sillä näimme muutamia uusia ystäviämme tänään tällä erää viimeisen kerran. Kolmessa kuukaudessa ehtii jo tutustumaan ihmisiin, mutta koska ystävystyminen ottaa aikaa, tuntuu kolme kuukautta liian lyhyeltä ajalta siihen. Aivan kuin kaikki jäisi vähän kesken. Harmittaa lähteä juuri nyt, kun vasta päästiin vauhtiin.
