Alkuviikko sujui vähän ankeammissa säissä, joilla oli vaikutuksensa myös omaan vireystilaan. Miten voi tekemättömyys olla joskus tosi uuvuttavaa? Tänään kuitenkin piristyin sen verran, että lähdin tekemään muutamia tuliais-/lahjahankintoja. Ostosreissulla vierähti 6 tuntia, mutta valitettavasti kaikkia suunniteltuja hankintoja ei ollut enää saatavilla. Joskus vaan pitäisi olla vähemmän harkitsevainen ja tehdä niitä heräteostoksia! No nyt jäi siltä osin luu käteen ja sekös vähän harmitti. Lisäksi oli muuten tosi hankala tehdä kynsilakkaostoksia! Niiden tee-se-itse-rakennekynsien elinkaari oli odotetun pitkä - eli aika lyhyt. Siinä vaiheessa, kun kynnet näyttävät kynsisieneltä, pituus ei yksistään riitä tekemään niistä kauniit! Sama koskee muuten hiuksia! :) No siispä liotin ja rapsutin kynnet irti. Koska olin edelleen Kaisalta saamieni muoti- ja juorulehtien innoittamana oranssin värin pauloissa, halusin punertavan oranssin kynsilakan. Sävyjä oli paljon tarjolla, samoin eri hintaluokan kynsilakkoja. Ei ollut helppoa ei. Mutta onneksi H&M tiesi, mikä maailmalla on IN, ja onnistuin täpärästi säästämään 9 euroa! :D
Ostoskierroksella näkee monenmoista, kun vaan pitää silmät auki ja kehtaa tuijottaa. Mariahilferin katukuvaan mahtuu monenlaista hiihtäjää: ihmetteleviä, kiireisiä, eri ikäisiä ja värisiä - eli monenlaisia. Vastaani huojui tyttö ja poika. Nämä nuoret olivat varmasti alle parikymppisiä, eikä kummankaan jalat enää kantaneet tai silmät tarkentaneet. Tyttö rutisti kirkasta muovipulloa kuin suurinta aarrettaan ja poika tarvitsi tuekseen kävelykepin. Toisessa päässä katua vastaani tuli toinen, iältään vastaava pari, joista pojalla oli mustat aurinkolasit. Kun poika meinasi huojuen kävellä kohti liikennemerkkiä, luulin kauempaa, että kyseessä oli sokea poika, jota tyttö talutti. Ehkä näin saattoi ollakin, mutta heitä ohittaessani huomasin, että sumussa sukelsi tyttökin. Näiden nuorten näkeminen jätti varsin mietteliääksi, sillä vaikka se olisikin "normaali" näky meillä ja muualla - onhan niitä nuoria narkkeja Jyväskylässäkin - on se näky joka kerta yhtä surullinen ja lohduton.
Ohjelmantäyteinen päivä päättyi elokuvailtaan. Meidän lähellä sijaitsevan pääkirjaston katolla on koko kesän ja syksyn ulkoilmaelokuvateatteri, kaupungin korkein elokuvateatteri :), jonne menimme yhdessä Jussin työkavereiden kanssa. Olimme kyllä nähneet elokuvan "Into the wild" aikaisemmin, mutta se oli aivan yhtä koskettava ja vaikuttava elokuva toisellakin katsomiskerralla. Melkoisen raikas, suorastaan kylmä ilta viritti sopivasti tunnelmaan, sillä elokuva sijoittui suurelta osin Alaskan maisemiin. Olisi saanut olla sukkahousut jalassa!
