Lähdön tunnelmaa

Tiistaiaamu 31.5. aukesi aurinkoisena. Nautimme aamukahvit maman seurassa, joka suuntasi siitä sitten töihin. Meillä puolestaan jatkui Yömuuttajat Rasku & Raskulta kesken jäänyt tavaroiden purku. Kun Kirsin laukusta saatiin liiat kilot siirrettyä Jussin laukkuun, pääsimme aloittamaan matkamme kohti Wieniä. Viimeiset halaukset kummityttö Ellalle sekä Helille ja Topille, ja sitten Subarun nokka kohti Tamperetta. Matkailijoiden vatsat täyttyivät Juustoportin antimista, jopa yli äyräiden koko rahan edestä... Kaikkea ei todellakaan tarvitsisi maistaa.

Tampereella oli odottava tunnelma. Auto ja littutelevisio jäivät kesähoitoon ja saimme jaffan lisäksi kyydin juna-asemalle. Nousimme pendolinoon joka vei meidät Tikkurilaan, ja joka lähti ja saapui yllättäen ajallaan. Ensimmäinen lentokenttäbussi numero 61 ehti paeta paikalta, mutta toinen kuljetti meidät Helsinki-Vantaan kakkosterminaaliin. Siitä alkoi turistin elämä.

Onneksi matkakohteessamme käyvät eurot, joten käyttövarat tarjosi Otto. Pääsimme todistamaan, miksi liukuporaiden päässä on tolppaeste: jotta ei kukaan vaan menisi sinne a) kärryillä ja b) kärryt väärinpäin. Jos kaikesta esteistä ja kieltomerkeistä huolimatta saat ujutettua kärrysi liukuportaisiin ja vielä niin päin, että laukut pääsevät villinä ja vapaana vyörymään portaita alas, siitä seuraa kova meteli ja paljon paheksuvia katseita. Asialla emme siis suinkaan olleet me, vaan eräs muu, joka kaiken kiireensä keskellä kuvitteli säästävänsä aikaa. Hetken palloiltuamme löysimme ylellisen Glo hotellin.

Rajakadulta se pienikin ponnistaa

Wienissä sataa kovaa ja ukkostaa, joten lienee hyvä hetki istua alas ja kirjoittaa muutama sana viime päivien tapahtumista. Täällä siis ollaan. Ei estänyt Islannin tulivuoret eikä Finavian laukkupoikien lakkoilut.

Seikkailumme alkaa Rajakadulta, jolle jätimme haikeat jäähyväiset myöhään maanantai-iltana 30.5. Meitä saattelemassa olivat Saara ja Leevi, joille vilkutimme näkemiin. Rajakadulta kaipaamaan jäämme keskiviikon lenkkisaunoja ja maailman parhaita naapureita. Meistä tosin jäi myös jotain Rajakadulle. Kiitos Saara ja Olli varastolainasta, joka tuli tarpeeseen Jussin pienoisen Subarun vetoisuuden virhearvion takia. Ilo on omistaa, paljon tavaraa. No pysyvätpä siellä tallessa syksyyn asti. Näin antoisa jakso opiskelijaelämää Jyväskylässä päättyy ja on aika katsoa pöytään jaetut uudet kortit.

Yömuuttajat Rasku & Rasku

Subaru pullollaan suuntasimme kohti Veneskoskea. Yömuuttajat Rasku & Rasku olivat siis jälleen yötä vasten liikkeellä muuttokuormansa kanssa. Perillä tavarat saivat jäädä autoon odottamaan aamua, kun väsyneet muuttajat kömpivät sänkyyn. Edellinen muutto oli tehty pari viikkoa sitten vuokra-autolla ja kärryllä, jolloin suuri osa Rajakadun irtaimistosta siirrähti Veneskosken tilapäisvarastoon. Suuri kiitos logistiikkapojille, Topille ja mamalle muuttoavusta.